Kun sopiva kasvattaja, sopiva yhdistelmä ja ennen kaikkea Se Sopiva Pentu on löytynyt, niin kotona on hyvä alkaa pikkuhiljaa tehdä pieniä valmisteluja, jotta yhteinen elämä alkaisi mahdollisimman sujuvasti ilman omistajan hiuksien harmaantumista ja hampaiden kiristystä.
Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka pentu tarvitsee, on tietenkin juuri sille
sopiva koti. Kun omistaja voi tarjota pennulle (ja siitä kasvavalle aikuiselle koiralle) rodunomaista tekemistä ja sopivan elinympäristön, säästytään monelta harmilta.
Pentueen sisällä voi pennuista olla nähtävissä jonkunlaisia luonne-eroja n. viidestä-kuudesta viikosta eteenpäin ja itse olen luottanut
kasvattajaan siinä minulle tulevan pennun valinnassa. Hän kuitenkin viettää pentujen kanssa eniten aikaa. Vilkaskin pentu saattaa olla väsynyt silloin, kun vieraat ovat katsomassa. Tämän vuoksi jo pentua hankkiessa kannattaa kertoa kasvattajalle millaista pentua etsii, mitkä ovat harrastustoiveet (jos sellaisia on) ja tuleeko se elämään ainoana koirana, osana koiralaumaa vai onko talossa myös muita lemmikkieläimiä.
Oli pentu minkärotuinen tai millainen rotujen sekoitus tahansa, se tarvitsee omistajaltaan turvaa ja huolenpitoa sekä tietenkin rajoja. Kun omistajan ja koiran välinen suhde on kunnossa, arki sujuu.
Siispä tulevan omistajan on hyvä kaivaa esille ne kuuluisat varapäreet ja opetella hillitsemään reaktioitaan: jos pentu on ollut yksin kotona ja syönyt Chanelin laukun lattialle jätetyn puruluun sijasta, se ei muista asiasta tuon taivaallista omistajan tullessa kotiin. Koira ei myöskään erota maksaako tavara euron vai tuhat ja se ei tee tuhoja kiusatakseen omistajaansa.
Mikään ei tee lovea koiran luottamukseen omistajaansa kohtaan niin kuin fyysinen kurittaminen ja koiran mielestä omituinen mesoaminen. Vaikka omistajaa se syöty laukku harmittaisikin ja se ilmenee koiralle tiuskimisena, koira ei tiedä että syynä on jonkun merkkiputiikin veska - koira ei huomaa muuta kuin omistajan vihaisuuden.
Tällaisina hetkinä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että koira elää hetkessä - se elää tässä ja nyt. Koiralle sanat eilinen ja huominen tai tunti sitten eivät merkise mitään.
(Monella lienee opittavaa noilta nelijalkaisilta karvakasoilta. Itse ainakin voin käsi sydämellä myöntää, että se hetkessä eläminen on vaikeaa)
Kysy koirasi kasvattajalta mitä ruokaa pennut syövät juuri nyt ja tuleeko pennun mukana pieni satsi tätä samaa sapuskaa vai ei. Mahdollisia ruokavaliomuutoksia ei kannata tehdä liian radikaalisti. Osa koirista kestää tuon, mutta osalla vatsa menee auttamatta sekaisin. Kasvattajalta saat ohjeet jatkoruokintaa ja/tai ruokavalion vaihtoa varten.
Kasvattajan tulisi antaa pennun mukana myös hoito-ohjeet: kuinka usein päivässä ovat syöneet tähän asti, milloin ruokamääriä muutetaan ja miten. Lisäksi kasvattaja kertoo kuinka usein kynnet olisi syytä leikata tai milloin huomaa, että kynnet ovat kasvaneet liikaa, miten koira pestään ja kuinka usein jne. Jos tuleva omistaja ei tiedä miten jokin asia tehdään, kannattaa ehdottomasti kysyä!
Varsinkin ensimmäistä koiraa hankkiessa kirjaston palvelujen hyödyntäminen olisi hyödyllistä. Esimerkkeinä pennun kasvua ja kehitystä sekä pennun koulutusta käsittelevistä kirjoista mainittakoon
Tuire Kaimio: Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi sekä
Salme Mujunen: Pennun polku puolivuotiaaksi. Molemmat helppolukuisia ja ymmärrettäviä teoksia.
Kun koira tulee taloon, tuohon tapahtumaan olisi suotavaa varautua myös materiaalipuolella.
Ruokaa voi ostaa jo etukäteen ja tuosta kerroinkin jo edellisessä kappaleessa.
Muita tarpeellisia tavaroita:
*
Ruoka- ja juomakuppi
Koiralla on oltava puhdasta vettä saatavilla jatkuvasti
*
Kakkapusseja!
Kerätään ne koiran jätökset ja pidetään paikat siisteinä, jotta ikäviltä koirienvihaajilta ja heidän tempauksiltaan voitaisiin välttyä
*
Kynsisakset (+ kynsiviila)
Pieneltä pennulta kynsien leikkuu onnistuu kätevimmin ihmisten kynsileikkureilta, mutta kun kynsi kasvaa kokoa ja muuttuu kovemmaksi, on omistettava kunnon kynsileikkurit. Itse olen todennut Millersien (kuvassa viilan vieressä) olevan ehdottomasti parhaat: pysyvät pitkään terävinä, tukeva leikkausote ja todella leikkaavat kynnen halpissaksien murskaamisen sijasta. Kynsiviilaa (koirille tarkoitettu, koiran kynsille sopiva muotoilu) olen myös käyttänyt ja todennut hyväksi. Kynsiä saa lyhennettyä "vielä hieman" ja vältytään teräviltä kynsien kulmilta
*
Pyyhkeitä
Pennun turkista riippumatta, pyyhkeitä ei voi koskaan olla liikaa. Niitä kuluu lattioiden pesuun, jalkojen kuivaamiseen kurakeliulkoilun jälkeen ja kyllä se koira on johonkin kuivattava pesun jälkeen.
*
Hammasharja ja tahna (koirille sopivaa mallia)
Myös koirien hampaat vaativat pesua, koska myös koiran hampaat keräävät epäpuhtauksia ja hammaskiveä. Huolellinen hammashuolto voi ehkäistä ylimääräisiä hampaisiin liittyviä eläinääkärikäyntejä (esim. paikkaus ja/tai poisto, ientulehdus, hammaskivenpoisto)
*
Harjoja
Turkkirodut vaativat usein melkoista huoltoarsenaalia ja lyhytturkkiselle ei periaatteessa tarvita harjaa lainkaan. Itse kuitenkin pidän omassa valikoimassa
sukaa, koska koirat yleisesti ottaen nauttivat harjaamisesta ja se kiihdyttää myös pintaverenkiertoa.
*
Shampoo ja hoitoaine
Varsinkin enemmän turkkia omaavien rotujen kohdalla nämä ovat enemmän kuin tarpeellisia ja merkkisuosituksia kannattaa kysyä kasvattajalta. Myös lyhytturkkisten koirien tarvikevarastoon tulisi kuulua shampoo ja mielellään se hoitoainekin (varsinkin talvisaikaan), koska koira kuin koira liikaantuu jossain vaiheessa. Ja jos koira on löytänyt metsälenkillä omasta mielestään loistavan odour de lanta-hajusteen, kunnollinen shampoo pelastaa tilannetta.
*
Leluja
Sallitun tekemisen olemassaolo vähentää muuhun irtaimistoon kohdistuvaa maistelua.
*
Sanomalehtiä
Sisäsiisteyden harjoittelemiseen menee aikaa, joten sanomalehtiä pennun omistajalla ei koskaan voi olla liikaa. Pieni pentu ei edes pysty pidättämään kovin kauaa ja vaikka se olisikin tajunnut, että vessa-asiat hoidetaan ulos, niin vahinkoja tulee sattumaan.
Ulkoiluun tarvitaan myös varusteita. On tsiljoonaa erilaista
pantaa,
valjasta ja
hihnaa. On lähinnä omistajan ja koiran mieltymyksistä kiinni millaisella yhdistelmällä ulkona liikutaan.
Pannan valinnassa tärkeintä on sopiva koko. Panta ei saa olla liian pieni, koska pentu kasvaa nopeasti ja panta voi alkaa kuristaa. Panta ei myöskään saa olla liian iso, jotta koira ei karkaa. Pannan ja kaulan väliin olisi mentävä sormi tai kaksi. Mikäli pidät pennulla pantaa jatkuvasti, pannan sopivuus on tarkistettava päivittäin.
Useat koirat (ja varsinkin pennut) tarvitsevat
vaatteita. Koirien pukeminen ei ole nykyajan hömpötystä vaan nekin palelevat kylmässä ja tuulisessa säässä. Varsinkin koiran selän kunnollinen suojaaminen voi ehkäistä lihasjumeilta ja vanhemmilla koirilla nivelkivuilta.
Suomalaisessa koirien vaatetuskulttuurissa vallitsee (onneksi!) käytännöllisyyden periaate blingblingin sijaan. Vaate on helppo pukea ja riisua, materiaali tuntuu koiran ihoa vasten mukavalta ja eri materiaaleilla pidetään loitolla joko kylmää taikka märkää tai molempia. Myös vaatteen näkyvyys on eduksi ulkoillessa, useimmissa takeissa onkin jo valmiiksi hyvin autoilijalle tai pyöräilijälle näkyvät heijastimet. Näkyvyyttä voi lisätä erilaisten huomioliivien avulla.
On
manttelia, polvipituista ja koko
haalaria. Näistä on lukuisia eri merkkejä ja sitä kautta myös malleja ja usein vain kokeilemalla löytää omalle koiralleen hyvin istuvan vaatteen. Ompelutaitoiset voivat itse myös muokata ja poropeukalot muokkauttaa jollakulla vaatetta omalle karvakuonolle sopivammaksi.
Osa koirista palelee tassuistaan helposti talvisin ja sepeli voi aiheuttaa kuivumista tai haavaumia anturoihin ja tällöin on harkittava jonkinlaisten
tossujen hankintaa. Tossujen kohdalla itselle tärkeintä on pohjan materiaali (pelkkä kangas tarttuu helposti maahan kiinni) ja kiinnitysten pitävyys (jos tossu hukkuu metsälenkillä, se on usein menetetty tapaus).
Myös ns. "erikoislajit" vaativat omia vermeitä. Jos koiran kanssa esimerkiksi veneillään, sillä tulisi olla pelastusliivit. Kylmä kangistaa koirankin helposti ja uiminen vie paljon energiaa, jolloin koira voi väsyä ennen rantaan pääsyä. Lisäksi vastoin yleistä myyttiä kaikki koirat eivät luonnostaan osaa uida vaan sekin taito on opittava.
Pennun ja aikuisenkin koiran omistajan kannattaa koota lemmikilleen
ensiapupakkaus, joka on kätevä ottaa matkaan mukaan ja auttaa silloin, jos/kun jotain sattuu.
Pentu tutustuu maailmaan haistamalla ja maistamalla, joten kodin
"pentuturvallisuuteen" on kiinnitettävä huomiota, jotta vältyttäisiin mm. myrkytyksiltä ja muulta ikävältä ylimääräiseltä huolelta.
Tapaturmien varalle itse olen ainakin hommannut koiralle
vakuutuksen. Erot vakuutusyhtiöiden välillä korvausmääristä, omavastuuosuuksista ja vakuutusehdoista vaihtelevat, joten kannattaa tutustua eri yhtiöiden tarjontaan ja kilpailuttaa samalla vaikka muutkin vakuutukset jolloin koko paketti voi tulla halvemmaksi.
