Kikkakolmoset kynsien leikkuuseen

Kun koiran kynsiä leikataan, kaksi tärkeintä asiaa ovat hyvät kynsisakset ja rauhallisuus.
Ai miksi kynsisaksilla on väliä? 

Huonot sakset aiheuttavat koiralle kipua ja epämukavuutta ja tästä johtuen kynsien leikkuusta tulee kerta kerralta ikävämpää ja vaikeampaa sekä koiralle että omistajalle. Et varmaan itsekään leikkaa kynsiäsi tylsillä saksilla, jotka repivät kynttä?
Kynsisaksien tulee olla leikkaavat, ei murskaavat ja leikkureiden tulee sopia leikkaajan käteen ja tuntua tukevilta.
Itse käytän koiran kynsien leikkuuseen Millersin saksia ja olen noihin enemmän kuin tyytyväinen. Pysyvät pitkään terävinä ja leikkaavat siististi.

Millers-kynsileikkurit

Rauhallinen ympäristö, koira sekä omistajan mielentila takaavat parhaan lopputuloksen. Mikäli omistajalla on kiire tai ajatus harhailee, hermoon leikkaamisen mahdollisuus suurenee. Myös koiran tulee olla jonkinlaisessa pedikyyri-moodissa: jos koira otetaan kynsitrimmiin kesken iltahepuleiden, hommasta ei tule lasta eikä sitä kuuluisaa toistakaan. 

Kun kynsien leikkaamistilannetta lähdetään harjoittelemaan, se kannattaa tehdä koiran ollessa mahdollisimman väsynyt (päiväunien aikaan tai lenkin jälkeen). Ympäristön tulee olla harjoitteluvaiheessa mahdollisimman virikkeetön, jolloin koiran huomio ei kohdistu liiaksi jonnekin muualle.

Aluksi koiraa tulee palkata tilanteessa paljon, jopa keskellä yhden kynnen käsittelyä. Tästä namittamista pidennetään yhteen kynteen, jonka jälkeen palkataan yhden tassun käsittelyn jälkeen. Kun homma on niin sanotusti taputeltu, koira palkataan jollain todella superilla. Jollekin se huippupalkka on makoisa siankorva ja toiselle palanen nakkia. Jos koira ei ole niinkään ruokapalkan perään, sen voi palkita myös leikin avulla.
Jos koira on jo ehtinyt oppia pitämään kynsien leikkaamista epämiellyttävänä, olisi hyvä ottaa tavaksi koskettaa kynsiä leikkureilla päivittäin (ts. ei leikkaamista) ja palkita koira jo pelkästään siitä, että leikkurit hipaisevat kynttä.

etutassu, oikealla "kynnen ojentaminen"

Yksi tilanteen kulmakivistä on kynsienleikkaajan jämäkkyys. Älä pelkää tilannetta. Leikkaajan varmat otteet rauhoittavat myös koiraa.

Otteen tassusta tulee olla pitävä, muttei puristava. Opettele ojentamaan kynsi ulospäin painamalla kevyesti varpaan pohjasta, jotta näkisit kynnen paremmin (kuva yllä; oikealla). Jos koira rimpuilee, älä päästä irti. Koira ei saa oppia, että räpiköimällä pääsee pois tilanteesta. 

Mikäli koira on oppinut, että puremalla voi paeta kynsisaksia, älä pelkää käyttää kuonokoppaa. Koppa ei vahingoita koiraa millään tavalla, mutta suojelee leikkaajan sormia.

Useat jännittävät kynsien leikkaamista koiran satuttamisen pelossa. Toki kukaan ei halua tahallaan satuttaa rakasta lemmikkiään, mutta useimmiten koira ei edes huomaa, jos sakset lipsahtavat ja kynnestä alkaa vuotaa verta vaan ne reagoivat omistajan säikähdykseen.

Kotikonstina kynsiverenvuodon tukahduttamiseen voi käyttää mm. jääpalaa ja perunajauhoa. Verta voi vuotaa joskus paljonkin, mutta se kyllä tyrehtyy ajan kanssa. Ulkoilu saattaa saada kynnen vuotamaan uudelleen, joten tällöin koiralle kannattaa laittaa tassuun tossu tai muu suoja. Mikäli kynsi on repeytynyt enemmänkin (saa leikata todella pieleen, näin tapahtuu yleensä vain tapaturmaisesti koiran juostessa keppiin tms. ulkoillessaan), verenvuoto saatetaan joutua tukahduttamaan eläinlääkärillä polttamalla hermon päässä oleva verisuoni umpeen.

Takajalkojen kynnet

Milloin ne kynnet sitten pitää leikata?

Useimmiten kuulemani neuvo tähän on: kun kynnet alkavat, rapista lattiaan, ne kaipaavat saksimista. 

Oman empiirisen kokemukseni mukaan tähän kynsien äänekkyyteen/äänettömyyteen vaikuttavat kynsien kasvusuunta, koiran turkin pituus ja karvan laatu sekä lattiamateriaali.

Esimerkiksi sekä edesmenneen pinserin että Tyynen kynnet kyllä pitävät ääntä kotona (toki sitten pidemmät kynnet hieman enemmän ja eritavalla), mutta kuten kuvasta näkyy, kynnet eivät ole liian pitkät.

Yksi hyvä mittari omasta mielestä on se, että koiran kynnet eivät saa osua maahan sen seistessä lattialla.

Mitä useammin kynsiä leikataan, sitä lyhyempänä kynnet pysyvät. Ja vaikka koiran kynnet olisivatkin päässeet kasvamaan liian pitkiksi ahkeralla leikkaamisella hermo vetäytyy ja kynsi saadaan leikattua lyhyemmäksi ilman verenvuodatusta.

Kuvan suomennos Trimmauspalvelu Salong Black & Tan. Alkuperäinen kuva pet-expo.com.

Miksi kynnet on pidettävä lyhyinä? Liian pitkät kynnet voivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa aiheuttamalla asentovirheitä. Liian pitkä kynsi aiheuttaa koiralle kipua ja varpaat (ja myöhemmin myös ranteet) alkavat hakeutua väärään asentoon kivun välttämiseksi. Varpaiden väärä asento voi rasittaa muuta luustoa (kyynärät, polvet, lonkat, lavat, selkä) ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa ongelmia myös kehon muissa osissa. Kivun lisäksi liian pitkät kynnet lisäävät onnettomuusriskiä. Varsinkin kannuskynsien (koiran "peukalot") liian pitkäksi kasvaminen on koiralle vaarallista, koska kynsi/varvas voi vahingoittua.

Kuva: Midwest Italian Greyhound Rescue

Vaaleakyntisillä koirilla kynnen ydinosa voi näkyä hyvinkin kynnen läpi. Tummemmin pigmentoituneilla se ytimen näkeminen paljaalla silmällä on hieman haastavampaa. Ydintä voi metsästää valon avulla: laita taskulamppu kynnen toiselle puolelle ja ydin näkyy keskellä kynttä.

Ytimeen osumisen mahdollisuutta voi pienentää leikkaamalla kynnet mahdollisimman vähän kerrallaan. Kaikkea leikattavaa ei siis tarvitse rusauttaa keralla mäkeen vaan kynnet on hyvä rapsia lyhyemmiksi pikku siivuissa leikaten joka puolelta, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman pyöreä. Lähellä ydintä kynnen sarveisaines muuttuu hieman pehmeämmäksi. Tätäkin oppii tarkkailemaan toistojen kanssa.
Aivan lopuksi kynttä voi pyöristää/lyhentää vielä viilalla. Ns. "loppuviimeistely" on tärkeää, jotta kynteen ei jäisi teräviä kulmia, jotka voisivat aiheuttaa vahinkoa koiralle itselleen (kynnen repeäminen, haava korvaan) tai muille (lähinnä hyppiessä voi tapahtua ihmisten naarmuttamista).

Toivotan kaikille onnistuneita pedikyyrihetkiä!

Asunnon "pentuturvallisuus" ja muut valmistelut

Koiranpentu on kuin pieni lapsi, se haluaa tutkia asunnon jokaista kolkkaa ja ei tiedä mikä on vaarallista tai kiellettyä. Pentu haluaa haistaa ja maistaa kaikkea kohtaamaansa ja joskus omistajan tullessa kotiin sohvatyynyt ovat räjähtäneet "ihan itsekseen" pitkin asuntoa tai ruukkukasvit ovat pitkin lattioita.
Tämän vuoksi asuntoon on tehtävä muutamia valmisteluja ennen koiran kotiutumista. Etukäteen on mietittävä missä pentu saa oleskella ja missä ei ja kaikkien perheenjäsenten on sitouduttava noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä. Pentu oppii nopeammin "oikean ja väärän" (ts. mitä saa tehdä ja mistä omistaja ei pidä), kun kaikki pelaavat samoilla säännöillä. Ja jos jokin asia on kiellettyä, se on kiellettyä aina: esimerkiksi jos koiraa ei haluta isona sänkyyn tai johonkin huoneeseen, sitä ei pidä sinne laskea vaikka se kuinka näyttäisi säälittävältä ja anovalta - jos kielloista luistetaan edes kerran, se tarkoittaa koiralle, että tämä on joskus onnistunut ja voi onnistua jatkossakin.

Koiranpennun sisäsiisteyskasvatus vie aikaa ja sitä voi nopeuttaa poistamalla asunnon lattioilta kaikki matot. Pentu menee mieluusti tukevalle alustalle hoitamaan asiansa, joten mattojen sijaan lattioille kannattaa laittaa sanomalehtiä. Pentua ei saa koskaan torua sisälle pissaamisesta tai kakkaamisesta vaan sotkut siivotaan ilman suurempia mutinoita. Torumisesta tai siitä kaikkein pahimmasta: kuonon työntämisestä ulosteeseen, pentu oppii vain tekemään jätökset johonkin piiloon tai se ei suostu asioimaan omistajan ollessa paikalla. Sen sijaan ulkona vessahommien teosta kehutaan pentua ja näin opetetaan pentu ymmärtämään jutun juoni.

Kaikki pennulle mahdollisesti vaarallinen (jotkin elintarvikkeet, lääkkeet, pienet esineet jne) tulee korjata pois koiran ulottuvilta ja asiat, joita et halua pennun tuhoavan kannattaa myös suojata. Meillä asunnossa on enemmän ja vähemmän kannellisia muovilaatikoita, joihin on laitettu mm. koiran vaatteet, emännän piirtelytarvikkeet yms.

Pennun kulkua eri huoneisiin tai huoneen nurkkiin tms, voi rajata ties millaisilla esteillä. Itse suosin kompostikehikkoa (yllä kuvassa), 4 palaa (yhden palan koko: 60x80) maksaa noin kymmenen euroa ja kehikkoa on saatavana ympärivuoden mm. K-Raudasta ja muista puutarhakalusteita myyvistä myymälöistä. Hongkong, Säästötalo yms. "halpistavaratalot" myyvät kehikkoa usein vain sesonkiaikaan (kevät-syksy).
Kehikonkin kanssa tulee olla varovainen, sillä iso osa pennuista osaa halutessaan olla melkoisia akrobaatteja ja ne kiipeävät jo melkoisen pienenä yli tuosta. Kiipeilyreissulla pentu voi satuttaa itseään esim. murtamalla jalkansa, joten itse en kehikkoa käytä tilan rajaamiseen silloin kun koira on yksin asunnossa.
Paras johonkin tilaan eristämiseen käytettävä keino on ehdottomasti ovi. Edellisen koiran itseopituista taidoista viisastuneena meillä käännetään ovien kahvat avautumaan ylöspäin jo ennen pennun kotiutumista, jotta se ei ehkä koskaan edes oppisi avaamaan ovia omatoimisesti.
Pentu voi tunkea itsensä läpi pienestäkin kolosta, joten koko asunto tulisi käydä läpi katsellen maailmaa "pennun näkökulmasta" ja miettiä miten ei-toivottuihin paikkoihin menemisen voisi estää.

Kaikki sähköjohdot on laitettava pennulta piiloon, sillä sen terävät pikku hampaat saattavat hieman "harhautua" maistelemaan houkuttelevan näköisiä lattialla lojuvia kuminaruja. Rikkinäisestä sähköjohdosta pentu voi saada tappavan sähköiskun tai asunto voi syttyä tuleen.
Jos kaikkia sähköjohtoja ei ole mahdollista piilottaa esim. kaappien taakse, niin silloin johdot voi joko teipata lattiaan tai asuntoon voi asentaa lattialistat, joiden sisälle johdot mahtuvat.

Yksi vaaranpaikka on keittiö: siellä on lukuisia koiralle vaarallisia elintarvikkeita, syövyttäviä aineita (pesuaineet) ja tietenkin liesi. Vaaralliset elintarvikkeet tulee nostaa joko niin korkealle, että koira ei voi niihin ylettää tai laitettava suosiolla kaappeihin. Lattian tasolla olevat kaapit on hyvä säpätä jollain systeemillä (esim. naru), jotta pentu ei niitä opi avaamaan ja tutkimaan kaappien sisältöjä.
Liesi on paloturvallisuuden vuoksi vaarallinen asia, sillä koira saattaa vahingossa laittaa lieden päälle. Koiran voi joko eristää keittiötiloista yksinolon ajaksi kokonaan, lieteen voi asentaa lapsilukon tai lieden sulakkeen voi ottaa irti.

Useilla on kotona jonkinlaisia kasveja ja näistä tulisi selvittää onko kasvi myrkyllinen vai ei. Myrkytystietokeskuksen sivuilta löytyy kattava luettelo myrkyllisistä kasveista. Jos et tunne jotakin kasvia ja et ole varma sen myrkyllisyydestä, kasvi kannattaa sijoittaa joko uuteen kotiin tai siirtää paikkaan, josta koira ei sitä varmasti saa maisteltua. Myös puiset koriste-esineet, jonka puulajista tai käsittelytavasta et ole varma (esimerkkinä eksoottisemmat puulajit), olisi syytä laittaa pois myrkytysvaaran takia.

Kaikista varotoimista huolimatta pentu (tai aikuinenkin koira) voi loukata itsensä ja sen takia kotona tulisi olla ensiapupakkaus ja oman sekä päivystävän eläinlääkärin puhelinnumerot helposti saatavilla.

Koiran ensiapu-/lääkepakkaus

Jokaisen koiranomistajan olisi hyvä varautua kysymykseen: "Mitä jos jotain sattuu?"
Koira voi katkaista jalkansa. Se voi syödä jotain sopimatonta. Se saattaa saada haavan ja haava saattaa vuotaa runsaasti.

Koirille on apteekeissa myytävänä ensiapupakkauksia, mutta itse olen kokenut kätevämmäksi koota pakkauksen itse.

Ensiksikin tarvitset jonkinlaisen pussukan, johon kokoat pakkauksen. Itse löysin omani kirpputorilta, kyseessä on alunperin jonkinlainen vauvanhoitopakkaukseksi tarkoitettu nyssäkkä.
Tärkeintä kuitenkin on, että pussiin mahtuu kaikki tarvittava ja että pinta on suht kestävää materiaalia. Tuon kuvassa olevan pakkausmallin eduksi lasken pienen säilytyskoon ja sen, että tavarat pysyvät hyvässä järjestyksessä.

Mitä pakkaukseen sisälle? Seuraavaksi listaus meidän ensiapu/lääkepakkauksemme sisällöstä:
*Desinfiointiainetta
-Betadine ja Septidin käyvät mainiosti. Betadine tulee laimentaa ennen käyttöä, jotta se ei ärsytä ihoa.
*Bacibact
-Saatavana joko voiteena tai pulverina. Haavahoitotuote
*Erilaisia sidetarpeita
-Erikokoisia sideharsorullia, liimasidettä, haavataitoksia sekä teippiä. Teippinä itse suosin Leukoplastia, pysyy hyvin vauhdissa mukana.
Erillistä painesidepakkausta en itse koe tarvitsevani. Painesiteen voi luoda helposti käyttämällä lähes mitä tahansa objektia (esim. sideharsorulla, kivi..). Painesidettä tehdessä tärkeintä on tehdä sidoksesta oikeasti tarpeeksi tiukka, mutta samalla on varmistettava verenkierron riittävyys ääreisosissa. Verenkiertoa voi tarkastella mm. tunnustelemalla tassun lämpötilaa sekä katsomalla varvasvälien väriä.
*Sakset
-Saksien olisi hyvä olla tylppäpäiset, itsellä ei siis ihan esimerkilliset
*Kumihanskoja & pinsetit + kuumemittari
-Näitä on aina hyvä olla matkassa. Joskus haavasta saattaa joutua poistamaan lasia tms. Jos koiralta joutuu mittaamaan lämpöä, itse käytän kumihanskan voideltua (!) sormiosaa suojaamaan kuumemittaria - kumihanska saattaa vääristää mittaustulosta hieman, mutta heitto ei ole iso.
*Ruutta
-Jos koira ripuloi ja ei juo tarpeeksi, vaarana on kuivuminen. Ruutan avulla koiraa voi juottaa, mikäli on tarpeen
*Hiilitabletit
-Mikäli koira on syönyt lääkeaineita/myrkkyä, hiilitabletit ovat hyvä ensiapu. Ole kuitenkin aina yhteydessä eläinlääkäriisi, mikäli epäilet myrkytystilaa
*Jos vatsa menee sekaisin...
-Akuutin ripulin varalle meillä on etukäteen ostettuna Canikur-tabletteja sekä elektrolyyttitasapainon säilyttämiseksi Nutrisal-jauhetta.
*Matolääkkeet
-Koira pitää madottaa pari kertaa per vuosi ja pentu mahdollisesti useammin, joten matolääkkeen pitäminen varastossa ei ole huono vaihtoehto

Kesäaikaan matkassa on hyvä pitää kyytabletteja. Näitä ei kuitenkaan suositella annettavaksi kyyn puremiin vaan ampiaisen/mehiläisen pistoihin. Mikäli kyy puree koiraasi, vie koira eläinlääkäriin. Jos eläinlääkäriin on pitkä matka, voit kysyä saako koiralle antaa kyytabletin - älä kuitenkaan lääkitse ominpäin, jotta kortisoni ei peitä puremasta aiheutuvan reaktion voimakkuutta.

Muuta tarvittavaa, jotka itse olen havainnut tarpeellisiksi asioiksi/esineiksi ovat punkkipihdit (kaikenmaailman lenkkimalleja olen kokeillut, mutta kyllä ne pinsettimäiset ovat ehdottomasti parhaat), säilötty tankoparsa (mikäli koira syö jotain terävää, parsan pitäisi "koteloida" esine ja tämä ehkäisee suolen seinämien vaurioitumista) ja lehmien tissirasva eli Tummeli (varsinkin kaupunkiolosuhteissa anturat saattavat kuivua teiden suolauksen takia ja Tummeli kosteuttaa kuivuneita alueita ja kuivuu suht nopeasti). Lisäksi oksennuttamiseen myrkytystilanteissa sopii tavallinen pöytäsuola: tässäkin on syytä olla tarkkana - jos koira on syönyt jotain terävää tai syövyttävää ainetta, oksettaminen on ehdottomasti kielletty!

Oman ja päivystävän eläinlääkärin puhelinnumeroiden tulisi olla helposti löydettävissä ja sen vuoksi ne kannattaakin laittaa vaikka paperille ja paperilappu pakkauksen sisälle. Jos on lähdössä vieraalle paikkakunnalle, niin paikkakunnan päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero on hyvä selvittää etukäteen. Hädän hetkellä on ikävää, jos puhelinnumeron löytämiseen tuhraantuu kallisarvoista aikaa.

Linkkejä liittyen koiran ensiapuun:
Kaikenkarvaiset ystäväni - ohjeita koiran elvytyksestä, toiminnasta tukehtumistilanteessa jne.
Eläinlääkäriasema Reviiri - ensiapuohjeita yleisimpiin tilanteisiin
Taigalta - koiralle vaaralliset ruoka-aineet

Mistä hankin pennun?

Kuinka se sopiva ja ennen kaikkea asiallinen kasvattaja oikein valitaan? Siinäpä vasta kysymys.

Itse suosin Kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneita kasvattajia. Toki tuohonkin joukkoon mahtuu niitä mätiä omenoita, kuten voimme kaikki lukea Koiramme-lehden kurinpitolautakunnan osiosta, mutta väittäisin silti että suurin osa koiria kasvattajanimellä kasvattavista henkilöistä on kiinnostunut koiriensa hyvinvoinnista.
Pennunostajan edun vuoksi suosittelen ostamaan koiran kasvattajalta, joka käyttää Kennelliiton kauppakirjaa. Tuo on selkeä malli, jossa tuodaan esille tärkeät sopimuskohdat (mm. korvausvastuukysmykset) ja tuota käyttämällä ei pennunostajalle aseteta kohtuuttomiksi katsottavia ehtoja koskien koiran kauppaa.
Internet-aikakautena useilla kasvattajilla on myös kotisivut, joilla he kertovat omin sanoin kasvatusperiaatteistaan ja koiristaan. Lisäksi taustatutkimukseen on kätevä käyttää mm. KoiraNet-jalostustietojärjestelmää ja/tai muita rodun sähköisiä rekistereitä.
KoiraNetin avulla voi tutkia kasvattajan aiempia pentueita, pentueiden vanhempia ja näiden terveystuloksia sekä tietenkin rodunomaisiin kokeisiin osallistumista ja niissä saavutettuja tuloksia.
Osa roduista kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen vastustamisohjelmaan (PEVISA) ja tämä asettaa vähimmäisehdot rekisteröitävien koirien terveystutkimusten suhteen. Se, että rotu ei syystä tai toisesta ole PEVISA-ohjelman piirissä, ei tarkoita että terveystutkimukset olisivat hyödyttömiä. Rodun jalostuksen tavoiteohjelma (JTO, löydettävissä rotuyhdistyksen sivuilta pl. useat harvalukuiset rodut) kertoo minkälaisia ongelmia rodussa esiintyy ja millaisia terveystutkimuksia olisi syytä suorittaa.

Suosittelen myös käymään kasvattajan luona jo ennen pennun syntymää/luovutusta. Tällöin voi keskustella koirista ja harrastamisesta. Usein tällöin syntyy jo tietynlainen "perstuntuma" siitä onko ihmisen kanssa samaa mieltä asioista vai ei ja tuntuuko kasvattaja asiansa osaavalta.

Hyvä kasvattaja rekisteröi, eläinlääkäritarkastuttaa sekä madottaa pennut asianmukaisesti ennen luovutusta ja noudattaa koiranpentuja koskevaa luovutusikää (minimi 7 viikkoa). Lisäksi kasvattaja osaa kertoa pentueen isästä ja emästä ja siitä miksi tämä yhdistelmä toteutettiin. Kasvattaja kertoo myös rehellisesti koiriensa "huonoista puolista" olivat ne sitten esimerkiksi heikot kulmaukset tai lanneosan väärä pituus.
Lisäksi kasvattaja infoaa ostajaa rodun yleisimmistä ongelmista ja niihin reagoinnista (esim. terveysongelmat, eroahdistus) sekä kasvateissaan ilmenneistä vioista/sairauksista.

Sekarotuistakin valitessa kasvuympäristöä on tarkasteltava siinä missä rotuyksilönkin huushollia.

Suositan vahvasti välttämään henkilöä, joka
*myy paperittomia rotukoiria
-Ei ole olemassa syytä, jonka vuoksi rotukoira olisi syytä jättää rekisteröimättä. Osa perustelee asiaa hinnalla (huuhaata-puutaheinää, rekisteröintimaksut ovat joko 40e/pentu tai 70e/pentu riippuen siitä onko kasvattaja SKL:n jäsen vai ei). Toiset taas myyvät koiria vain kotikoiriksi, jolloin "ne eivät tarvitse papereita" (syynä esim. rekisteröintikielto eläinsuojelurikkomusten vuoksi, nartun liian tiheä pennutus tms.) ja osa taas sumeilematta pissii ostajaa silmään myymällä sekarotuisia.
Ostamalla rekisteröidyn koiran pyrit toiminnallasi ehkäisemään pentutehtailua. Rekisteröintipaperi ei ole tae terveydestä, mutta mikäli koira osoittautuu sekarotuiseksi tai polveutumisesta syntyy epäselvyyksiä, olet oikeutettu korvauksiin.
*ei anna ostajan tavata emää
-Emällä on suuri vaikutus pentujen luonteeseen, joten se olisi syytä tavata.
*ei anna ostajan tulla katsomaan pentujen kasvuoloja/koettaa sopia pennun luovutusta parkkipaikalle tms.
-Tällaisen toiminnan taustalla on usein jotain hämärää. Pennut on voitu trokata Suomeen ulkomaisesta pentutehtaasta tai pentujen kasvuympäristö ei kestä päivänvaloa

Mikäli törmäät henkilöön, joka myy pentuja epämääräisistä oloista, käänny kannoillasi ja lähde paikalta ilman pentua. Älä siis "pelasta" sitä pentua ostamalla sitä surkeista olosuhteista vaan tee ennemmin eläinsuojeluilmoitus. Ilmoituksen voi tehdä netissä, mutta kiireellisissä tapauksissa ota yhteys suoraan poliisiin, alueen eläinsuojeluvalvojaan tai kunnan eläinlääkäriin.
Ostamalla pennun surkeista olosuhteista tuet tällaista toimintaa.