Kuulumisia, kuvia ja poseerausta

Viikko on taas vierähtänyt ja kovasti vaan Tyyne reipastuu. Lähimetsässä ollaan päivittäin käyty harjoittelemassa myös tuota irti olemista ja hihnakäytöstäkin tulee treenattua päivittäin kaupunkiympäristössä asumisen vuoksi. Pääasiassa hienosti viipottaa hihnassakin menemään, mitä nyt väsyneenä saattaa hieman kiukuttaa ja silloin sinkoilee joka suuntaan.

Emäntä voi tässä vaiheessa myöntää, että on laiskottanut sen verran ettei tähän mennessä olla opettelemalla opeteltu muuta kuin oma nimi ja luoksetulo. Noilla pääsee hyvin alkuun ja seuraavaksi aletaan opetella istumista.
Automaattisesti tulee opetettua koiralle mm. odottamista tietä ylittäessä tai ovesta mennessä, sylistä ei pääse rimpuilemalla ja jos tutkitaan tassuja tms, niin silloinkaan riehaaminen ei auta, hihnassa ei vedetä ja sängyssä/sohvalla ei riehuta jne.
Edellisen koiran kanssa istuminen oli ensimmäisiä asioita mitä opeteltiin, mutta se johtui lähinnä ruokakupille ryntäämisestä ja Tyynen kanssa sitä ongelmaa ei ole - tämä tyttö syö kuin kirppu verrattuna edesmenneeseen karvakorvaan!

Kuluneen viikon aikana ollaan ajeltu autolla ihan kiitettävästi ja totutettu tuohon kulkupeliin. Hienosti on ajelut sujuneet: autossa lähinnä nukkuu tai katselee maisemia ja mikä parasta, ei voi pahoin!
Me liikutaan kuitenkin melko paljon autolla, joten automatkojen sujuminen ongelmitta vähentää omistajan hermojen kiristystä.
Vielä ei Tyyne ole tutustunut "koiraosastoon" eli farkun takaosan koirahäkkiin vaan matkustelee toistaiseksi sylissä. Tästä sitten pikkuhiljaa siirrytään "isojen koirien"-matkustusmuotoon.

Paras aika sosiaalistaa koiranpentu erilaisiin ihmisiin, kulkuneuvoihin, alustoihin ja ympäristöihin on kahdeksasta kahteentoista viikkoon ja nyt sen puitteissa ollaankin käyty eri paikoissa. Tyyne on päässyt kyläilemään ja katselemaan uusia maisemia. Lemmikkiliikkeessäkin käytiin ihmettelemässä maailman menoa.
Kerrostaloasumisessa on se hyvä puoli, että naapurit haluavat lähes poikkeuksetta lulluttaa pentua hieman ja näin koira tottuu erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin jo pienestä pitäen.
Erilaisista alustoista (mm. lasi, parketti jne. liukkaat alustat) tuo ei tunnu olevan moksiskaan.

Kynsien leikkaaminen tältä on harvinaisen helppoa! Vaaleissa kynsissä on se hyvä puoli, että ytimen sijainnin voi nähdä. Mustissa kynsissä joutuu leikkaamaan enemmän tai vähemmän intuition varassa.
Monta kertaa viikossa tulee nyrhäistyä vähän pois. En tykkää yhtään, jos koiralla on liian pitkät kynnet. Esteettisen haitan lisäksi liian pitkä kynsi saattaa aiheuttaa koiran varpaisiin asentovirheen, joten sen vuoksi jokaisen koiranomistajan kannattaisi pitää ne sessensä kynnet sopivan pituisina.

Melkoista vauhtia jo näin pieni whippetinalku osaa pistellä menemään. Iltahepuleiden aikana kuvaaja ei oikein pysynyt kuvattavan vauhdissa mukana ja lopputulos oli tämä:

Tyyne osaa olla myös melkoinen Terminaattori. Kaikkea pitäisi maistaa: lattioita, seiniä, johtoja, kaappeja, ovenkarmeja... Hampaita tuolle näyttää tulevan, joten ihmekkös tuo että ikeniä kutkuttaa. Ja tietysti pentu haluaa muutenkin maistaa kaikkea mahdollista (...ja mahdotonta).

Aktivointipelien idean neiti on sisäistänyt nopeasti ja niitä ratkaistessa menee aina jokunen tovi.
Tosin Karlien puista akivointipeliä pelatessa nostettavat puupalikat olivat kiinnostavampia kuin niiden alla olevat namit.

Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, niin Tyynehän on vallan älykäs! Tai sitten tämä ilmentää sitä vinttikoirien kuuluisaa vintin pimeyttä?

Aivotyöskentelyn seurauksena (..siellä ne pari aivosolua törmäilivät toisiinsa umpimähkään) olikin sitten väsynyt pikkuvintti.
Vinttareilla taitaa olla jonkinlainen sohvakoiran ominaisuus sisäänrakennettuna. Ei puhettakaan, että voisi lattialla nukkua, kyllähän sen nukkupaikan tulee olla mahdollisimman lämmin ja pehmeä.

Pikkuhiljaa siirrytään Golden Eaglen penturuuasta BritCaren vastaavaan. Olin jo ennen Tyynen kotiutumista päättänyt, että tuota ruokaa ostetaan ja neitosen pieniruokaisuus vielä vahvistaa päätöstä.
Jos pentu söisi pelkkää nappulaa, Golden Eaglea tulisi syöttää n. 150g (=4,5dl) päivässä ja BritCarea vain 90g (2,5dl), joten vähän syövälle pennulle tuo jälkimmäinen luultavasti on parempi vaihtoehto. Ainakin riittävä energian- ja vitamiinien- yms. saannin saa turvattua paremmin.

9 viikon täyttymisen kunniaksi otettiin taas muutamat poseerauskuvat. Vielä pitää tuota hieman harjoitella, mutta eiköhän se ajan kanssa ala sujumaan. Ensi vuodelle ollaan muutamia näyttelyitä katseltu "sillä silmällä", mutta pitää sitä ennen käydä vähän mätsäreissä harjoittelemassa sitä misseilyä.
Nyt painoa Tyynellä on 4,3kg eli +400g viime viikosta ja korkeutta "seinämittauksella" n. 32cm.

Kotona ollaan

Perjantaina Tyyne sitten meille saapui. Melkoinen tirriäinen tuo on ja vauhtia piisaa.
Automatkasta vartti meni hiljaisesti itkeskellessä, mutta sitten loppumatkan nukkui rauhallisesti - mitä nyt välillä säpsähteli uusista äänistä ja jatkoi sitten uniaan.

Näiden parin päivän perusteella sanoisin, että kovin on reipas kaveri: uusia asioita (mm. rekat, sauvakävelijät, hissi..) ihmettelee hetken ja sen jälkeen on kuin olisi nähnyt ne sata kertaa aiemminkin. Vieraat on otettu ilolla vastaan ja hihnassa kävelee kuin vanha tekijä.

Verrattuna edelliseen koiraani (pinseri), Tyyne tuntuu olevan paljon kiinnostuneempi ihmisistä. Pinseri paineli omia teitään jo pienestä pitäen, mutta tämä whippet-neitonen pitää kyllä silmällä omistajia niin sisällä kuin ulkonakin.

Lisäksi pinseri oli huomattavasti ahneempi ja enemmän ruuan perään. Sitä ei tarvinnut kahdesti käskeä syömään, kun taas Tyyne tuntuu hieman närppivän sitä sapuskaa ja lähtee sen jälkeen puuhailemaan omiaan. 15-20 minuuttia ollaan ruokaa pidetty tarjolla ja tyttö syö minkä syö. Jauheliha maistuu paremmin kuin hyvin, nappulat nuollaan öljystä ja muutaman niistä sitten natustelee aterian päätteeksi.

Vessakulttuurin Tyyne on hoksannut hyvin (tosin kyllä sitä tulee juostua ulkona harvinaisen tiuhaan: heräämisen jälkeen, syömisen jälkeen, leikkimisen jälkeen ja silloin, kun vaikuttaa että koiralla on hätä ja se etsii paikkaa). Pitää nyt oikein koputtaa puuta ja sanoa, että hyvin mennyt tähän asti: yhtäkään vahinkoa päiväsaikaan ole sisälle sattunut ja öisinkin vain kahdet pissit per yö!

Kyllä tuota viettiäkin tuntuu olevan ihan kiitettävästi ja leikkiminen onkin Tyynen mielestä huippujuttu. Kaikki karvainen ja vinkuva kiinnostaa ja niitä sitten pitää vaania, jonka jälkeen pieni sprintti maustettuna saalisloikalla. Ja tietty hirmuinen metsästäjä päättää jahtinsa hurrrrrjaan ravisteluun.
Yksi lempileluista on, hieman yllättävää kyllä, sählypallo. Sen verran on vielä pieni suu tyttösellä, että pallo ei suuhun mahdu ja tassuilla kun tökkää, niin se perhana pakenee!

Melko säännöllinen unirytmi koiruudella: tunti-pari hereillä, jonka jälkeen 1,5-2,5 tuntia unta palloon. Sitten jaksaa taas riehua ja rellestää.
Parit whippettihepulit on tullut nähtyä, kun neiti rallaa huoneesta toiseen. Koordinaatio ei vielä ihan kohtaa vauhdin kanssa ja tulee hieman virhearviointeja juoksureitin valinnassa, mutta ei tuo tunnu menoa haittaavan - vauhti korjaa virheet vai miten se meni?

Kovasti ollaan harjoiteltu luoksetuloa sekä ulkona että sisällä ja hieman seisoskeltiin jo pöydälläkin.
Painoa Tyynellä oli tänään (tasan kahdeksan viikon iässä) 3,9kg ja korkeutta n. 29cm - tosin korkeusmittauksessa mittavirheet enemmän kuin mahdollisia, sen verran kiinnosti kaikki muu paitsi se seinän vieressä kököttäminen.

Asunnon "pentuturvallisuus" ja muut valmistelut

Koiranpentu on kuin pieni lapsi, se haluaa tutkia asunnon jokaista kolkkaa ja ei tiedä mikä on vaarallista tai kiellettyä. Pentu haluaa haistaa ja maistaa kaikkea kohtaamaansa ja joskus omistajan tullessa kotiin sohvatyynyt ovat räjähtäneet "ihan itsekseen" pitkin asuntoa tai ruukkukasvit ovat pitkin lattioita.
Tämän vuoksi asuntoon on tehtävä muutamia valmisteluja ennen koiran kotiutumista. Etukäteen on mietittävä missä pentu saa oleskella ja missä ei ja kaikkien perheenjäsenten on sitouduttava noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä. Pentu oppii nopeammin "oikean ja väärän" (ts. mitä saa tehdä ja mistä omistaja ei pidä), kun kaikki pelaavat samoilla säännöillä. Ja jos jokin asia on kiellettyä, se on kiellettyä aina: esimerkiksi jos koiraa ei haluta isona sänkyyn tai johonkin huoneeseen, sitä ei pidä sinne laskea vaikka se kuinka näyttäisi säälittävältä ja anovalta - jos kielloista luistetaan edes kerran, se tarkoittaa koiralle, että tämä on joskus onnistunut ja voi onnistua jatkossakin.

Koiranpennun sisäsiisteyskasvatus vie aikaa ja sitä voi nopeuttaa poistamalla asunnon lattioilta kaikki matot. Pentu menee mieluusti tukevalle alustalle hoitamaan asiansa, joten mattojen sijaan lattioille kannattaa laittaa sanomalehtiä. Pentua ei saa koskaan torua sisälle pissaamisesta tai kakkaamisesta vaan sotkut siivotaan ilman suurempia mutinoita. Torumisesta tai siitä kaikkein pahimmasta: kuonon työntämisestä ulosteeseen, pentu oppii vain tekemään jätökset johonkin piiloon tai se ei suostu asioimaan omistajan ollessa paikalla. Sen sijaan ulkona vessahommien teosta kehutaan pentua ja näin opetetaan pentu ymmärtämään jutun juoni.

Kaikki pennulle mahdollisesti vaarallinen (jotkin elintarvikkeet, lääkkeet, pienet esineet jne) tulee korjata pois koiran ulottuvilta ja asiat, joita et halua pennun tuhoavan kannattaa myös suojata. Meillä asunnossa on enemmän ja vähemmän kannellisia muovilaatikoita, joihin on laitettu mm. koiran vaatteet, emännän piirtelytarvikkeet yms.

Pennun kulkua eri huoneisiin tai huoneen nurkkiin tms, voi rajata ties millaisilla esteillä. Itse suosin kompostikehikkoa (yllä kuvassa), 4 palaa (yhden palan koko: 60x80) maksaa noin kymmenen euroa ja kehikkoa on saatavana ympärivuoden mm. K-Raudasta ja muista puutarhakalusteita myyvistä myymälöistä. Hongkong, Säästötalo yms. "halpistavaratalot" myyvät kehikkoa usein vain sesonkiaikaan (kevät-syksy).
Kehikonkin kanssa tulee olla varovainen, sillä iso osa pennuista osaa halutessaan olla melkoisia akrobaatteja ja ne kiipeävät jo melkoisen pienenä yli tuosta. Kiipeilyreissulla pentu voi satuttaa itseään esim. murtamalla jalkansa, joten itse en kehikkoa käytä tilan rajaamiseen silloin kun koira on yksin asunnossa.
Paras johonkin tilaan eristämiseen käytettävä keino on ehdottomasti ovi. Edellisen koiran itseopituista taidoista viisastuneena meillä käännetään ovien kahvat avautumaan ylöspäin jo ennen pennun kotiutumista, jotta se ei ehkä koskaan edes oppisi avaamaan ovia omatoimisesti.
Pentu voi tunkea itsensä läpi pienestäkin kolosta, joten koko asunto tulisi käydä läpi katsellen maailmaa "pennun näkökulmasta" ja miettiä miten ei-toivottuihin paikkoihin menemisen voisi estää.

Kaikki sähköjohdot on laitettava pennulta piiloon, sillä sen terävät pikku hampaat saattavat hieman "harhautua" maistelemaan houkuttelevan näköisiä lattialla lojuvia kuminaruja. Rikkinäisestä sähköjohdosta pentu voi saada tappavan sähköiskun tai asunto voi syttyä tuleen.
Jos kaikkia sähköjohtoja ei ole mahdollista piilottaa esim. kaappien taakse, niin silloin johdot voi joko teipata lattiaan tai asuntoon voi asentaa lattialistat, joiden sisälle johdot mahtuvat.

Yksi vaaranpaikka on keittiö: siellä on lukuisia koiralle vaarallisia elintarvikkeita, syövyttäviä aineita (pesuaineet) ja tietenkin liesi. Vaaralliset elintarvikkeet tulee nostaa joko niin korkealle, että koira ei voi niihin ylettää tai laitettava suosiolla kaappeihin. Lattian tasolla olevat kaapit on hyvä säpätä jollain systeemillä (esim. naru), jotta pentu ei niitä opi avaamaan ja tutkimaan kaappien sisältöjä.
Liesi on paloturvallisuuden vuoksi vaarallinen asia, sillä koira saattaa vahingossa laittaa lieden päälle. Koiran voi joko eristää keittiötiloista yksinolon ajaksi kokonaan, lieteen voi asentaa lapsilukon tai lieden sulakkeen voi ottaa irti.

Useilla on kotona jonkinlaisia kasveja ja näistä tulisi selvittää onko kasvi myrkyllinen vai ei. Myrkytystietokeskuksen sivuilta löytyy kattava luettelo myrkyllisistä kasveista. Jos et tunne jotakin kasvia ja et ole varma sen myrkyllisyydestä, kasvi kannattaa sijoittaa joko uuteen kotiin tai siirtää paikkaan, josta koira ei sitä varmasti saa maisteltua. Myös puiset koriste-esineet, jonka puulajista tai käsittelytavasta et ole varma (esimerkkinä eksoottisemmat puulajit), olisi syytä laittaa pois myrkytysvaaran takia.

Kaikista varotoimista huolimatta pentu (tai aikuinenkin koira) voi loukata itsensä ja sen takia kotona tulisi olla ensiapupakkaus ja oman sekä päivystävän eläinlääkärin puhelinnumerot helposti saatavilla.

Lelut

Markkinoilla on saatavilla satoja ja tuhansia erilaisia leluja. Jokin lelu, mikä on toisesta koirasta huippuhauska, voi olla jonkin yksilön mielestä tylsääkin tylsempi.
On olemassa karvaista, ääntelevää, muovista, kumista ja erilaisista tekstiileistä valmistettuja leluja eri ikäisille ja kokoisille koirille. Paimenkoirat ovat usein "pallohulluja", rottakoiriksi jalostetut rodut pitävät yleensä vinkuvista ja karvaisista leluista ja niin edelleen.
Riippuu koiran puruvoimasta ja "leikkitavasta" millainen lelu kestää käyttöä. Jotkin haluavat kurkata mitä lelu on syönyt ja pehmolelu on tuhottu nanosekunnissa ja hellempää puruvoimaa- ja -otetta käyttävä koira saattaa voida leikkiä samanlaisella lelulla vuosia. Tiedänpä koiran, jonka käsittelyä ei leikeissä kestä mikään moponrengasta pienempi.
Omistaja usein oppii varsin pian millaisia leluja koiralle kannattaa ostaa: mitkä kestävät käyttöä ja mistä se oma koira pitää.
Omien kokemusten perusteella kovasti lelujaan pureskelevalle koiralle kannattaa ostaa täyskumisia leluja (esim. kuvassa sininen mötikkä ja vaaleanpunainen rengas) tai täytteettömiä "road kill"-eläimiä (kuvassa orava ja kettu). Lisäksi varsinkin tällaisessa tapauksessa ne helpommin hajalle menevät lelut kannattaa nostaa turvaan aina leikkihetken päätteeksi.

Yksi loistava paikka löytää koiralle halpoja pehmoleluja on kirpputori. Jos lelu maksaa parikymmentä senttiä, niin ei itseä juurikaan haittaa/lompakkoa ei kirpaise, jos lemmikki sen innoissaan hajottaa.
Lelun valinnassa on kiinnitettävä huomiota turvallisuuteen. Täytteen tulisi olla pumpulia/vanua, "raetäytteen" sijaan ja lelussa ei saisi olla ns. ylimääräisiä osia. Eli napit, silmät yms. kovat härpäkkeet tai pitkät langat/narut on leikattava pois tai lelu on jätettävä hyllyyn.
Koira voi joko tukehtua kovaan palaseen tai sille voi tulla suolitukos. Pitkät narut ovat haitallisia sen vuoksi, että ne saattavat esim. kuroa suolta ja aiheuttaa ikäviä eläinlääkärireissuja.

Leluja voi myös tehdä itse. Vanhoista vaatteista voi tehdä matonkuteita ja niistä sitten palmikoida erilaisia vetoleluja tai palloja. Halpaa ja helppoa!

Kaupoista on saatavana myös melkoinen valikoima erilaisia koirien älypelejä/aktivointileluja. Lelujen perusidea on lelun sisälle piilotettava herkkupala, jonka koira saa syötäväkseen ratkaistuaan pelin tai keksittyään miten lelua tulee liikuttaa paikasta toiseen. Leluja on saatavilla erilaisilla vaikeusasteilla ja varmasti jokaiselle koiralle löytyy sopiva.
Jotkut koirat hoksaavat heti mistä hommassa on kysymys, mutta toiset taas tarvitsevat hieman omistajan rohkaisua pelin aloittamiseksi. Älypelien pelaamista voi siis opetella.
Aivovoimistelu väsyttää koiran usein tehokkaammin kuin ulkona liikkuminen, joten jos lenkit jäävät syystä tai toisesta (esim. omistajan tai koiran sairastuminen) lyhyiksi, niin aktivointileluista voi löytää helpotusta koiran patoutuneen energian purkamiseen.

Mitä pentu tarvitsee?

Kun sopiva kasvattaja, sopiva yhdistelmä ja ennen kaikkea Se Sopiva Pentu on löytynyt, niin kotona on hyvä alkaa pikkuhiljaa tehdä pieniä valmisteluja, jotta yhteinen elämä alkaisi mahdollisimman sujuvasti ilman omistajan hiuksien harmaantumista ja hampaiden kiristystä.

Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka pentu tarvitsee, on tietenkin juuri sille sopiva koti. Kun omistaja voi tarjota pennulle (ja siitä kasvavalle aikuiselle koiralle) rodunomaista tekemistä ja sopivan elinympäristön, säästytään monelta harmilta.
Pentueen sisällä voi pennuista olla nähtävissä jonkunlaisia luonne-eroja n. viidestä-kuudesta viikosta eteenpäin ja itse olen luottanut kasvattajaan siinä minulle tulevan pennun valinnassa. Hän kuitenkin viettää pentujen kanssa eniten aikaa. Vilkaskin pentu saattaa olla väsynyt silloin, kun vieraat ovat katsomassa. Tämän vuoksi jo pentua hankkiessa kannattaa kertoa kasvattajalle millaista pentua etsii, mitkä ovat harrastustoiveet (jos sellaisia on) ja tuleeko se elämään ainoana koirana, osana koiralaumaa vai onko talossa myös muita lemmikkieläimiä.

Oli pentu minkärotuinen tai millainen rotujen sekoitus tahansa, se tarvitsee omistajaltaan turvaa ja huolenpitoa sekä tietenkin rajoja. Kun omistajan ja koiran välinen suhde on kunnossa, arki sujuu.
Siispä tulevan omistajan on hyvä kaivaa esille ne kuuluisat varapäreet ja opetella hillitsemään reaktioitaan: jos pentu on ollut yksin kotona ja syönyt Chanelin laukun lattialle jätetyn puruluun sijasta, se ei muista asiasta tuon taivaallista omistajan tullessa kotiin. Koira ei myöskään erota maksaako tavara euron vai tuhat ja se ei tee tuhoja kiusatakseen omistajaansa.
Mikään ei tee lovea koiran luottamukseen omistajaansa kohtaan niin kuin fyysinen kurittaminen ja koiran mielestä omituinen mesoaminen. Vaikka omistajaa se syöty laukku harmittaisikin ja se ilmenee koiralle tiuskimisena, koira ei tiedä että syynä on jonkun merkkiputiikin veska - koira ei huomaa muuta kuin omistajan vihaisuuden.
Tällaisina hetkinä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että koira elää hetkessä - se elää tässä ja nyt. Koiralle sanat eilinen ja huominen tai tunti sitten eivät merkise mitään. (Monella lienee opittavaa noilta nelijalkaisilta karvakasoilta. Itse ainakin voin käsi sydämellä myöntää, että se hetkessä eläminen on vaikeaa)

Kysy koirasi kasvattajalta mitä ruokaa pennut syövät juuri nyt ja tuleeko pennun mukana pieni satsi tätä samaa sapuskaa vai ei. Mahdollisia ruokavaliomuutoksia ei kannata tehdä liian radikaalisti. Osa koirista kestää tuon, mutta osalla vatsa menee auttamatta sekaisin. Kasvattajalta saat ohjeet jatkoruokintaa ja/tai ruokavalion vaihtoa varten.
Kasvattajan tulisi antaa pennun mukana myös hoito-ohjeet: kuinka usein päivässä ovat syöneet tähän asti, milloin ruokamääriä muutetaan ja miten. Lisäksi kasvattaja kertoo kuinka usein kynnet olisi syytä leikata tai milloin huomaa, että kynnet ovat kasvaneet liikaa, miten koira pestään ja kuinka usein jne. Jos tuleva omistaja ei tiedä miten jokin asia tehdään, kannattaa ehdottomasti kysyä!

Varsinkin ensimmäistä koiraa hankkiessa kirjaston palvelujen hyödyntäminen olisi hyödyllistä. Esimerkkeinä pennun kasvua ja kehitystä sekä pennun koulutusta käsittelevistä kirjoista mainittakoon Tuire Kaimio: Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi sekä Salme Mujunen: Pennun polku puolivuotiaaksi. Molemmat helppolukuisia ja ymmärrettäviä teoksia.

Kun koira tulee taloon, tuohon tapahtumaan olisi suotavaa varautua myös materiaalipuolella.
Ruokaa voi ostaa jo etukäteen ja tuosta kerroinkin jo edellisessä kappaleessa.

 Muita tarpeellisia tavaroita:
* Ruoka- ja juomakuppi
Koiralla on oltava puhdasta vettä saatavilla jatkuvasti
* Kakkapusseja! 
Kerätään ne koiran jätökset ja pidetään paikat siisteinä, jotta ikäviltä koirienvihaajilta ja heidän tempauksiltaan voitaisiin välttyä
* Kynsisakset (+ kynsiviila)
Pieneltä pennulta kynsien leikkuu onnistuu kätevimmin ihmisten kynsileikkureilta, mutta kun kynsi kasvaa kokoa ja muuttuu kovemmaksi, on omistettava kunnon kynsileikkurit. Itse olen todennut Millersien (kuvassa viilan vieressä) olevan ehdottomasti parhaat: pysyvät pitkään terävinä, tukeva leikkausote ja todella leikkaavat kynnen halpissaksien murskaamisen sijasta. Kynsiviilaa (koirille tarkoitettu, koiran kynsille sopiva muotoilu) olen myös käyttänyt ja todennut hyväksi. Kynsiä saa lyhennettyä "vielä hieman" ja vältytään teräviltä kynsien kulmilta
* Pyyhkeitä
Pennun turkista riippumatta, pyyhkeitä ei voi koskaan olla liikaa. Niitä kuluu lattioiden pesuun, jalkojen kuivaamiseen kurakeliulkoilun jälkeen ja kyllä se koira on johonkin kuivattava pesun jälkeen.
* Hammasharja ja tahna (koirille sopivaa mallia)
Myös koirien hampaat vaativat pesua, koska myös koiran hampaat keräävät epäpuhtauksia ja hammaskiveä. Huolellinen hammashuolto voi ehkäistä ylimääräisiä hampaisiin liittyviä eläinääkärikäyntejä (esim. paikkaus ja/tai poisto, ientulehdus, hammaskivenpoisto)
* Harjoja
Turkkirodut vaativat usein melkoista huoltoarsenaalia ja lyhytturkkiselle ei periaatteessa tarvita harjaa lainkaan. Itse kuitenkin pidän omassa valikoimassa sukaa, koska koirat yleisesti ottaen nauttivat harjaamisesta ja se kiihdyttää myös pintaverenkiertoa.
* Shampoo ja hoitoaine
Varsinkin enemmän turkkia omaavien rotujen kohdalla nämä ovat enemmän kuin tarpeellisia ja merkkisuosituksia kannattaa kysyä kasvattajalta. Myös lyhytturkkisten koirien tarvikevarastoon tulisi kuulua shampoo ja mielellään se hoitoainekin (varsinkin talvisaikaan), koska koira kuin koira liikaantuu jossain vaiheessa. Ja jos koira on löytänyt metsälenkillä omasta mielestään loistavan odour de lanta-hajusteen, kunnollinen shampoo pelastaa tilannetta.
* Leluja
Sallitun tekemisen olemassaolo vähentää muuhun irtaimistoon kohdistuvaa maistelua.
* Sanomalehtiä
Sisäsiisteyden harjoittelemiseen menee aikaa, joten sanomalehtiä pennun omistajalla ei koskaan voi olla liikaa. Pieni pentu ei edes pysty pidättämään kovin kauaa ja vaikka se olisikin tajunnut, että vessa-asiat hoidetaan ulos, niin vahinkoja tulee sattumaan.

Ulkoiluun tarvitaan myös varusteita. On tsiljoonaa erilaista pantaa, valjasta ja hihnaa. On lähinnä omistajan ja koiran mieltymyksistä kiinni millaisella yhdistelmällä ulkona liikutaan.
Pannan valinnassa tärkeintä on sopiva koko. Panta ei saa olla liian pieni, koska pentu kasvaa nopeasti ja panta voi alkaa kuristaa. Panta ei myöskään saa olla liian iso, jotta koira ei karkaa. Pannan ja kaulan väliin olisi mentävä sormi tai kaksi. Mikäli pidät pennulla pantaa jatkuvasti, pannan sopivuus on tarkistettava päivittäin.

Useat koirat (ja varsinkin pennut) tarvitsevat vaatteita. Koirien pukeminen ei ole nykyajan hömpötystä vaan nekin palelevat kylmässä ja tuulisessa säässä. Varsinkin koiran selän kunnollinen suojaaminen voi ehkäistä lihasjumeilta ja vanhemmilla koirilla nivelkivuilta.
Suomalaisessa koirien vaatetuskulttuurissa vallitsee (onneksi!) käytännöllisyyden periaate blingblingin sijaan. Vaate on helppo pukea ja riisua, materiaali tuntuu koiran ihoa vasten mukavalta ja eri materiaaleilla pidetään loitolla joko kylmää taikka märkää tai molempia. Myös vaatteen näkyvyys on eduksi ulkoillessa, useimmissa takeissa onkin jo valmiiksi hyvin autoilijalle tai pyöräilijälle näkyvät heijastimet. Näkyvyyttä voi lisätä erilaisten huomioliivien avulla.
On manttelia, polvipituista ja kokohaalaria. Näistä on lukuisia eri merkkejä ja sitä kautta myös malleja ja usein vain kokeilemalla löytää omalle koiralleen hyvin istuvan vaatteen. Ompelutaitoiset voivat itse myös muokata ja poropeukalot muokkauttaa jollakulla vaatetta omalle karvakuonolle sopivammaksi.
Osa koirista palelee tassuistaan helposti talvisin ja sepeli voi aiheuttaa kuivumista tai haavaumia anturoihin ja tällöin on harkittava jonkinlaisten tossujen hankintaa. Tossujen kohdalla itselle tärkeintä on pohjan materiaali (pelkkä kangas tarttuu helposti maahan kiinni) ja kiinnitysten pitävyys (jos tossu hukkuu metsälenkillä, se on usein menetetty tapaus).
Myös ns. "erikoislajit" vaativat omia vermeitä. Jos koiran kanssa esimerkiksi veneillään, sillä tulisi olla pelastusliivit. Kylmä kangistaa koirankin helposti ja uiminen vie paljon energiaa, jolloin koira voi väsyä ennen rantaan pääsyä. Lisäksi vastoin yleistä myyttiä kaikki koirat eivät luonnostaan osaa uida vaan sekin taito on opittava.

Pennun ja aikuisenkin koiran omistajan kannattaa koota lemmikilleen ensiapupakkaus, joka on kätevä ottaa matkaan mukaan ja auttaa silloin, jos/kun jotain sattuu.
Pentu tutustuu maailmaan haistamalla ja maistamalla, joten kodin "pentuturvallisuuteen" on kiinnitettävä huomiota, jotta vältyttäisiin mm. myrkytyksiltä ja muulta ikävältä ylimääräiseltä huolelta.
Tapaturmien varalle itse olen ainakin hommannut koiralle vakuutuksen. Erot vakuutusyhtiöiden välillä korvausmääristä, omavastuuosuuksista ja vakuutusehdoista vaihtelevat, joten kannattaa tutustua eri yhtiöiden tarjontaan ja kilpailuttaa samalla vaikka muutkin vakuutukset jolloin koko paketti voi tulla halvemmaksi.

Koiran ensiapu-/lääkepakkaus

Jokaisen koiranomistajan olisi hyvä varautua kysymykseen: "Mitä jos jotain sattuu?"
Koira voi katkaista jalkansa. Se voi syödä jotain sopimatonta. Se saattaa saada haavan ja haava saattaa vuotaa runsaasti.

Koirille on apteekeissa myytävänä ensiapupakkauksia, mutta itse olen kokenut kätevämmäksi koota pakkauksen itse.

Ensiksikin tarvitset jonkinlaisen pussukan, johon kokoat pakkauksen. Itse löysin omani kirpputorilta, kyseessä on alunperin jonkinlainen vauvanhoitopakkaukseksi tarkoitettu nyssäkkä.
Tärkeintä kuitenkin on, että pussiin mahtuu kaikki tarvittava ja että pinta on suht kestävää materiaalia. Tuon kuvassa olevan pakkausmallin eduksi lasken pienen säilytyskoon ja sen, että tavarat pysyvät hyvässä järjestyksessä.

Mitä pakkaukseen sisälle? Seuraavaksi listaus meidän ensiapu/lääkepakkauksemme sisällöstä:
*Desinfiointiainetta
-Betadine ja Septidin käyvät mainiosti. Betadine tulee laimentaa ennen käyttöä, jotta se ei ärsytä ihoa.
*Bacibact
-Saatavana joko voiteena tai pulverina. Haavahoitotuote
*Erilaisia sidetarpeita
-Erikokoisia sideharsorullia, liimasidettä, haavataitoksia sekä teippiä. Teippinä itse suosin Leukoplastia, pysyy hyvin vauhdissa mukana.
Erillistä painesidepakkausta en itse koe tarvitsevani. Painesiteen voi luoda helposti käyttämällä lähes mitä tahansa objektia (esim. sideharsorulla, kivi..). Painesidettä tehdessä tärkeintä on tehdä sidoksesta oikeasti tarpeeksi tiukka, mutta samalla on varmistettava verenkierron riittävyys ääreisosissa. Verenkiertoa voi tarkastella mm. tunnustelemalla tassun lämpötilaa sekä katsomalla varvasvälien väriä.
*Sakset
-Saksien olisi hyvä olla tylppäpäiset, itsellä ei siis ihan esimerkilliset
*Kumihanskoja & pinsetit + kuumemittari
-Näitä on aina hyvä olla matkassa. Joskus haavasta saattaa joutua poistamaan lasia tms. Jos koiralta joutuu mittaamaan lämpöä, itse käytän kumihanskan voideltua (!) sormiosaa suojaamaan kuumemittaria - kumihanska saattaa vääristää mittaustulosta hieman, mutta heitto ei ole iso.
*Ruutta
-Jos koira ripuloi ja ei juo tarpeeksi, vaarana on kuivuminen. Ruutan avulla koiraa voi juottaa, mikäli on tarpeen
*Hiilitabletit
-Mikäli koira on syönyt lääkeaineita/myrkkyä, hiilitabletit ovat hyvä ensiapu. Ole kuitenkin aina yhteydessä eläinlääkäriisi, mikäli epäilet myrkytystilaa
*Jos vatsa menee sekaisin...
-Akuutin ripulin varalle meillä on etukäteen ostettuna Canikur-tabletteja sekä elektrolyyttitasapainon säilyttämiseksi Nutrisal-jauhetta.
*Matolääkkeet
-Koira pitää madottaa pari kertaa per vuosi ja pentu mahdollisesti useammin, joten matolääkkeen pitäminen varastossa ei ole huono vaihtoehto

Kesäaikaan matkassa on hyvä pitää kyytabletteja. Näitä ei kuitenkaan suositella annettavaksi kyyn puremiin vaan ampiaisen/mehiläisen pistoihin. Mikäli kyy puree koiraasi, vie koira eläinlääkäriin. Jos eläinlääkäriin on pitkä matka, voit kysyä saako koiralle antaa kyytabletin - älä kuitenkaan lääkitse ominpäin, jotta kortisoni ei peitä puremasta aiheutuvan reaktion voimakkuutta.

Muuta tarvittavaa, jotka itse olen havainnut tarpeellisiksi asioiksi/esineiksi ovat punkkipihdit (kaikenmaailman lenkkimalleja olen kokeillut, mutta kyllä ne pinsettimäiset ovat ehdottomasti parhaat), säilötty tankoparsa (mikäli koira syö jotain terävää, parsan pitäisi "koteloida" esine ja tämä ehkäisee suolen seinämien vaurioitumista) ja lehmien tissirasva eli Tummeli (varsinkin kaupunkiolosuhteissa anturat saattavat kuivua teiden suolauksen takia ja Tummeli kosteuttaa kuivuneita alueita ja kuivuu suht nopeasti). Lisäksi oksennuttamiseen myrkytystilanteissa sopii tavallinen pöytäsuola: tässäkin on syytä olla tarkkana - jos koira on syönyt jotain terävää tai syövyttävää ainetta, oksettaminen on ehdottomasti kielletty!

Oman ja päivystävän eläinlääkärin puhelinnumeroiden tulisi olla helposti löydettävissä ja sen vuoksi ne kannattaakin laittaa vaikka paperille ja paperilappu pakkauksen sisälle. Jos on lähdössä vieraalle paikkakunnalle, niin paikkakunnan päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero on hyvä selvittää etukäteen. Hädän hetkellä on ikävää, jos puhelinnumeron löytämiseen tuhraantuu kallisarvoista aikaa.

Linkkejä liittyen koiran ensiapuun:
Kaikenkarvaiset ystäväni - ohjeita koiran elvytyksestä, toiminnasta tukehtumistilanteessa jne.
Eläinlääkäriasema Reviiri - ensiapuohjeita yleisimpiin tilanteisiin
Taigalta - koiralle vaaralliset ruoka-aineet

Mistä hankin pennun?

Kuinka se sopiva ja ennen kaikkea asiallinen kasvattaja oikein valitaan? Siinäpä vasta kysymys.

Itse suosin Kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneita kasvattajia. Toki tuohonkin joukkoon mahtuu niitä mätiä omenoita, kuten voimme kaikki lukea Koiramme-lehden kurinpitolautakunnan osiosta, mutta väittäisin silti että suurin osa koiria kasvattajanimellä kasvattavista henkilöistä on kiinnostunut koiriensa hyvinvoinnista.
Pennunostajan edun vuoksi suosittelen ostamaan koiran kasvattajalta, joka käyttää Kennelliiton kauppakirjaa. Tuo on selkeä malli, jossa tuodaan esille tärkeät sopimuskohdat (mm. korvausvastuukysmykset) ja tuota käyttämällä ei pennunostajalle aseteta kohtuuttomiksi katsottavia ehtoja koskien koiran kauppaa.
Internet-aikakautena useilla kasvattajilla on myös kotisivut, joilla he kertovat omin sanoin kasvatusperiaatteistaan ja koiristaan. Lisäksi taustatutkimukseen on kätevä käyttää mm. KoiraNet-jalostustietojärjestelmää ja/tai muita rodun sähköisiä rekistereitä.
KoiraNetin avulla voi tutkia kasvattajan aiempia pentueita, pentueiden vanhempia ja näiden terveystuloksia sekä tietenkin rodunomaisiin kokeisiin osallistumista ja niissä saavutettuja tuloksia.
Osa roduista kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen vastustamisohjelmaan (PEVISA) ja tämä asettaa vähimmäisehdot rekisteröitävien koirien terveystutkimusten suhteen. Se, että rotu ei syystä tai toisesta ole PEVISA-ohjelman piirissä, ei tarkoita että terveystutkimukset olisivat hyödyttömiä. Rodun jalostuksen tavoiteohjelma (JTO, löydettävissä rotuyhdistyksen sivuilta pl. useat harvalukuiset rodut) kertoo minkälaisia ongelmia rodussa esiintyy ja millaisia terveystutkimuksia olisi syytä suorittaa.

Suosittelen myös käymään kasvattajan luona jo ennen pennun syntymää/luovutusta. Tällöin voi keskustella koirista ja harrastamisesta. Usein tällöin syntyy jo tietynlainen "perstuntuma" siitä onko ihmisen kanssa samaa mieltä asioista vai ei ja tuntuuko kasvattaja asiansa osaavalta.

Hyvä kasvattaja rekisteröi, eläinlääkäritarkastuttaa sekä madottaa pennut asianmukaisesti ennen luovutusta ja noudattaa koiranpentuja koskevaa luovutusikää (minimi 7 viikkoa). Lisäksi kasvattaja osaa kertoa pentueen isästä ja emästä ja siitä miksi tämä yhdistelmä toteutettiin. Kasvattaja kertoo myös rehellisesti koiriensa "huonoista puolista" olivat ne sitten esimerkiksi heikot kulmaukset tai lanneosan väärä pituus.
Lisäksi kasvattaja infoaa ostajaa rodun yleisimmistä ongelmista ja niihin reagoinnista (esim. terveysongelmat, eroahdistus) sekä kasvateissaan ilmenneistä vioista/sairauksista.

Sekarotuistakin valitessa kasvuympäristöä on tarkasteltava siinä missä rotuyksilönkin huushollia.

Suositan vahvasti välttämään henkilöä, joka
*myy paperittomia rotukoiria
-Ei ole olemassa syytä, jonka vuoksi rotukoira olisi syytä jättää rekisteröimättä. Osa perustelee asiaa hinnalla (huuhaata-puutaheinää, rekisteröintimaksut ovat joko 40e/pentu tai 70e/pentu riippuen siitä onko kasvattaja SKL:n jäsen vai ei). Toiset taas myyvät koiria vain kotikoiriksi, jolloin "ne eivät tarvitse papereita" (syynä esim. rekisteröintikielto eläinsuojelurikkomusten vuoksi, nartun liian tiheä pennutus tms.) ja osa taas sumeilematta pissii ostajaa silmään myymällä sekarotuisia.
Ostamalla rekisteröidyn koiran pyrit toiminnallasi ehkäisemään pentutehtailua. Rekisteröintipaperi ei ole tae terveydestä, mutta mikäli koira osoittautuu sekarotuiseksi tai polveutumisesta syntyy epäselvyyksiä, olet oikeutettu korvauksiin.
*ei anna ostajan tavata emää
-Emällä on suuri vaikutus pentujen luonteeseen, joten se olisi syytä tavata.
*ei anna ostajan tulla katsomaan pentujen kasvuoloja/koettaa sopia pennun luovutusta parkkipaikalle tms.
-Tällaisen toiminnan taustalla on usein jotain hämärää. Pennut on voitu trokata Suomeen ulkomaisesta pentutehtaasta tai pentujen kasvuympäristö ei kestä päivänvaloa

Mikäli törmäät henkilöön, joka myy pentuja epämääräisistä oloista, käänny kannoillasi ja lähde paikalta ilman pentua. Älä siis "pelasta" sitä pentua ostamalla sitä surkeista olosuhteista vaan tee ennemmin eläinsuojeluilmoitus. Ilmoituksen voi tehdä netissä, mutta kiireellisissä tapauksissa ota yhteys suoraan poliisiin, alueen eläinsuojeluvalvojaan tai kunnan eläinlääkäriin.
Ostamalla pennun surkeista olosuhteista tuet tällaista toimintaa.

Mikä rotu minulle?

Tästä se koiran hankinta alkaa. Pohdintana siitä, mikä olisi Juuri Minulle sopiva rotu. Tai oikeastaan siitä, mille rodulle omistaja kykenee tarjoamaan sopivanlaisen kasvu- ja elinympäristön, eli minkärotuiselle koiralle olisin Se Oikea-omistaja.

Joskus ihmiset valitsevat koiransa pelkän ulkonäön perusteella ja silloin mennään jo hieman metsään.
Ei, en väitä etteikö koira saisi miellyttää silmää myös ulkonäkönsä perusteella, mutta väitän että ulkonäön tulisi olla valintaperusteiden häntäpäässä sen vuoksi, jotta arki sujuisi mahdollisimman hyvin.
Eri roduilla on erilaisia käyttötarkoituksia ja tätä kautta tietyt koiran ominaisuudet/vietit korostuvat arjessa ja se on hyvä tiedostaa. Esimerkiksi vahtikoiriksi jalostetut koirat haukkuvat ja metsästykseen erikoistuneet rodut lähtevät metsässä riistan perään. Toki näihin ominaisuuksiin voi yrittää vaikuttaa koulutuksen avulla, mutta se voi olla haastavaa ellei jopa mahdotonta - olisi siis sekä omistajalle että koiralle mieluisampaa, että kysyntä ja tarjonta kohtaisivat tässä kohtaa.

Rotua valitessa on hyvä kysyä itseltään mm. seuraavanlaisia kysymyksiä:
*Kuinka paljon olen valmis liikkumaan koiran kanssa tai missä määrin olen valmis aktivoimaan koiraani?
Jos liikunta on ollut vastenmielistä ennen koiran tuloa, omistaja tuskin muuttuu superliikkujaksi koiran kotiuduttua. Mikäli koira ei saa tarpeeksi aktivointia, se heijastuu usein mm. asuinkiinteistön tuhoamisena tai muuna häiriökäyttäytymisenä.
*Haluanko harrastaa koirani kanssa jotain tiettyä lajia/harrastusta?
Mikäli haluat harrastaa esimerkiksi vesipelastusta, silloin se asettaa pelkästään koiran koolle rajoitteita: pienellä koiralla ei ole tarpeeksi voimaa, jotta se voisi selviytyä tehtävistä myös haastavissa olosuhteissa.
Jotkin rodut ovat myös miellyttävämmänhaluisia kuin toiset ja tämä edesauttaa koulutusta erilaisissa omistajan kanssa yhteistyössä suoritettavissa lajeissa (mm. agility, toko).
On myös lajeja, joihin eivät voi osallistua kuin tietynrotuiset koirat (esim. metsästyskokeet sekä vinttikoirien maasto- ja ratajuoksu).
*Millaisessa elinympäristössä koira tulee elämään?
Jos koira tulee elämään kerrostalossa kaupungin ydinkeskustassa, niin silloin laumanvartija tuskin on se paras mahdollinen valinta.
*Kuinka paljon olen valmis käyttämään aikaa koiran turkin hoitoon?
Mikäli ottaa ns. "turkkirotuisen" koiran, niin silloin on sitouduttava turkin hoitoon. Turkin pitäminen näyttelykunnossa vie paljon aikaa ja osa ajaa pitkän turkin lyhyeksi, mutta myös lyhyttä turkkia tulee hoitaa. Joillain roduilla riittää harjaaminen/kampaaminen, mutta jotkut on käytettävä trimmaajalla ja/tai opittava itse trimmaamaan/nyppimään koiran turkki. Usein turkkirotuisia tulee myös pestä useammin, jotta turkin kunto säilyisi hyvänä.
On muistettava, että jokainen koira vaatii pesua silloin tällöin - lyhyemmällä turkillakin varustettuja koiria tulee siis pestä, kun koira on pyörinyt liassa/turkki tuntuu likaiselta.
*Haluanko ison vai pienen koiran?
Vaikka ison koiran pentu on superällösöpö, niin siitä tulee.. Noh. Iso.
Jos matkustat paljon, pieni koira on luultavasti kätevämpi matkakumppani yleisissä kulkuneuvoissa. Esimerkiksi lentokoneessa matkustamoon tuleva koira saa painaa enintään 7-8kg (riippuen lentoyhtiöstä).
*Täytyykö koiran tulla toimeen lasten, vieraiden tai muiden koirien kanssa?
Rauhallisesti käyttäytyviä rotuja pidetään usein parempina seuralaisina lapsille, nopeasti reagoiva tai "höseltävä" koira voi satuttaa lasta vahingossakin.
Jotkin (varsinkin vartioimiseen käytettävät) rodut saattavat karsastaa vieraita, joten myös ihmissosiaalisuuskysymystä on hyvä pohtia.
*Tuleeko koiran olla helposti koulutettavissa vai saako peruskoulutus vaatia hieman enemmän taitoa ja tietämystä? Entä täytyykö koiran olla enemmän hoksaava vai se kuuluisa hämeen hidas?
Jotkin rodut ovat hankalampia kouluttaa kuin toiset ja vaativat "koiranlukutaitoa" - tässä kohtaa ei kannata yliarvioida itseään.
Nopeasti oppivat koirat vaativat usein paljon "aivovoimistelua" ja saattavat keksiä ihan itse jotakin, mikä ei omistajan mielestä ole ihan niin mielekästä.

Internetin syövereistä löytyy myös monia rodunvalintatestejä (klik1, klik2, klik3, klik4). Näistä saatavia tuloksia ei kannata ottaa turhan tosissaan vaan niihin tulisi suhtautua tutustumisen arvoisina vaihtoehtoina.
Usein rotuvaihtoehtoja etsitään myös lähipiiristä ja kadulla nähdyistä koirista. Itse pidän myös kirjaston koirakirjoja hyvänä apuna sopivaa rotua etsiessä.

Yksi merkittävä tekijä on myös rodun terveys. Kannattaa  tutustua rotuyhdistyksen laatimaan jalostuksen tavoiteohjelmaan (lyhenne JTO), joka löytyy rotuyhdistyksen nettisivuilta kaiken muun rotutiedon lisäksi. Tavoiteohjelmassa on kerrottu rodun historiasta, nykyisestä käyttötarkoituksesta sekä rodussa esiintyvistä sairauksista ja niiden yleisyydestä.

Kun rotu on kirjojen ja/tai netin perusteella valittuna, niin seuraava askel on sitten rotuun/rotuihin tutustuminen.
Oiva paikka tutustumiselle ovat mm. koiranäyttelyt ja muut eri harraste- tai kilpailutapahtumat. Muista kuitenkin, että älä häiritse omistajaa ja koiraa juuri ennen kilpailusuoritusta tai kehään menoa - anna siis koirakon keskittyä rauhassa tulevaan tapahtumaan.
Usein koiraihmiset vastailevat uteliaiden kysymyksiin enemmän kuin mielellään suorituksen jälkeen, jolloin kilpailujännitys ei enää jyskytä takaraivossa.
Myös suoraan kasvattajiin voi olla yhteydessä.

Vaikka olenkin kirjoittanut roduista ja rotukoirista, niin nämä samat asiat pätevät myös sekarotuista valitessa: jos vanhemmat ovat "metsästysrotuisia", niin näiden jälkeläisetkin ovat ja vaikka vain toisessa vanhemmassa olisi ajokoiraa, niin on silti todennäköistä että se siirtää metsästysominaisuutensa jälkeläisiinsä.
Rodunomaisten sairauksien periytyminen on sitten oma viidakkonsa. Osa sairauksista periytyy, jos molemmilta vanhemmilta tulee "viallinen geeni" ja osassa taas riittää, että vain toinen periyttää sairautta. On siis hyvä tietää mitä rotuja koirassa on, jotta osaa varautua mahdollisiin rodulle/roduille tyypillisiin sairauksiin.

Lisätietoa rodunvalinnasta ja koirista ylipäätään löytyy Kennelliiton "Koiranomistajan peruskurssi"-sivustolta.