Kuulumisia, kuvia ja poseerausta

Viikko on taas vierähtänyt ja kovasti vaan Tyyne reipastuu. Lähimetsässä ollaan päivittäin käyty harjoittelemassa myös tuota irti olemista ja hihnakäytöstäkin tulee treenattua päivittäin kaupunkiympäristössä asumisen vuoksi. Pääasiassa hienosti viipottaa hihnassakin menemään, mitä nyt väsyneenä saattaa hieman kiukuttaa ja silloin sinkoilee joka suuntaan.

Emäntä voi tässä vaiheessa myöntää, että on laiskottanut sen verran ettei tähän mennessä olla opettelemalla opeteltu muuta kuin oma nimi ja luoksetulo. Noilla pääsee hyvin alkuun ja seuraavaksi aletaan opetella istumista.
Automaattisesti tulee opetettua koiralle mm. odottamista tietä ylittäessä tai ovesta mennessä, sylistä ei pääse rimpuilemalla ja jos tutkitaan tassuja tms, niin silloinkaan riehaaminen ei auta, hihnassa ei vedetä ja sängyssä/sohvalla ei riehuta jne.
Edellisen koiran kanssa istuminen oli ensimmäisiä asioita mitä opeteltiin, mutta se johtui lähinnä ruokakupille ryntäämisestä ja Tyynen kanssa sitä ongelmaa ei ole - tämä tyttö syö kuin kirppu verrattuna edesmenneeseen karvakorvaan!

Kuluneen viikon aikana ollaan ajeltu autolla ihan kiitettävästi ja totutettu tuohon kulkupeliin. Hienosti on ajelut sujuneet: autossa lähinnä nukkuu tai katselee maisemia ja mikä parasta, ei voi pahoin!
Me liikutaan kuitenkin melko paljon autolla, joten automatkojen sujuminen ongelmitta vähentää omistajan hermojen kiristystä.
Vielä ei Tyyne ole tutustunut "koiraosastoon" eli farkun takaosan koirahäkkiin vaan matkustelee toistaiseksi sylissä. Tästä sitten pikkuhiljaa siirrytään "isojen koirien"-matkustusmuotoon.

Paras aika sosiaalistaa koiranpentu erilaisiin ihmisiin, kulkuneuvoihin, alustoihin ja ympäristöihin on kahdeksasta kahteentoista viikkoon ja nyt sen puitteissa ollaankin käyty eri paikoissa. Tyyne on päässyt kyläilemään ja katselemaan uusia maisemia. Lemmikkiliikkeessäkin käytiin ihmettelemässä maailman menoa.
Kerrostaloasumisessa on se hyvä puoli, että naapurit haluavat lähes poikkeuksetta lulluttaa pentua hieman ja näin koira tottuu erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin jo pienestä pitäen.
Erilaisista alustoista (mm. lasi, parketti jne. liukkaat alustat) tuo ei tunnu olevan moksiskaan.

Kynsien leikkaaminen tältä on harvinaisen helppoa! Vaaleissa kynsissä on se hyvä puoli, että ytimen sijainnin voi nähdä. Mustissa kynsissä joutuu leikkaamaan enemmän tai vähemmän intuition varassa.
Monta kertaa viikossa tulee nyrhäistyä vähän pois. En tykkää yhtään, jos koiralla on liian pitkät kynnet. Esteettisen haitan lisäksi liian pitkä kynsi saattaa aiheuttaa koiran varpaisiin asentovirheen, joten sen vuoksi jokaisen koiranomistajan kannattaisi pitää ne sessensä kynnet sopivan pituisina.

Melkoista vauhtia jo näin pieni whippetinalku osaa pistellä menemään. Iltahepuleiden aikana kuvaaja ei oikein pysynyt kuvattavan vauhdissa mukana ja lopputulos oli tämä:

Tyyne osaa olla myös melkoinen Terminaattori. Kaikkea pitäisi maistaa: lattioita, seiniä, johtoja, kaappeja, ovenkarmeja... Hampaita tuolle näyttää tulevan, joten ihmekkös tuo että ikeniä kutkuttaa. Ja tietysti pentu haluaa muutenkin maistaa kaikkea mahdollista (...ja mahdotonta).

Aktivointipelien idean neiti on sisäistänyt nopeasti ja niitä ratkaistessa menee aina jokunen tovi.
Tosin Karlien puista akivointipeliä pelatessa nostettavat puupalikat olivat kiinnostavampia kuin niiden alla olevat namit.

Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, niin Tyynehän on vallan älykäs! Tai sitten tämä ilmentää sitä vinttikoirien kuuluisaa vintin pimeyttä?

Aivotyöskentelyn seurauksena (..siellä ne pari aivosolua törmäilivät toisiinsa umpimähkään) olikin sitten väsynyt pikkuvintti.
Vinttareilla taitaa olla jonkinlainen sohvakoiran ominaisuus sisäänrakennettuna. Ei puhettakaan, että voisi lattialla nukkua, kyllähän sen nukkupaikan tulee olla mahdollisimman lämmin ja pehmeä.

Pikkuhiljaa siirrytään Golden Eaglen penturuuasta BritCaren vastaavaan. Olin jo ennen Tyynen kotiutumista päättänyt, että tuota ruokaa ostetaan ja neitosen pieniruokaisuus vielä vahvistaa päätöstä.
Jos pentu söisi pelkkää nappulaa, Golden Eaglea tulisi syöttää n. 150g (=4,5dl) päivässä ja BritCarea vain 90g (2,5dl), joten vähän syövälle pennulle tuo jälkimmäinen luultavasti on parempi vaihtoehto. Ainakin riittävä energian- ja vitamiinien- yms. saannin saa turvattua paremmin.

9 viikon täyttymisen kunniaksi otettiin taas muutamat poseerauskuvat. Vielä pitää tuota hieman harjoitella, mutta eiköhän se ajan kanssa ala sujumaan. Ensi vuodelle ollaan muutamia näyttelyitä katseltu "sillä silmällä", mutta pitää sitä ennen käydä vähän mätsäreissä harjoittelemassa sitä misseilyä.
Nyt painoa Tyynellä on 4,3kg eli +400g viime viikosta ja korkeutta "seinämittauksella" n. 32cm.