sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mikä rotu minulle?

Tästä se koiran hankinta alkaa. Pohdintana siitä, mikä olisi Juuri Minulle sopiva rotu. Tai oikeastaan siitä, mille rodulle omistaja kykenee tarjoamaan sopivanlaisen kasvu- ja elinympäristön, eli minkärotuiselle koiralle olisin Se Oikea-omistaja.

Joskus ihmiset valitsevat koiransa pelkän ulkonäön perusteella ja silloin mennään jo hieman metsään.
Ei, en väitä etteikö koira saisi miellyttää silmää myös ulkonäkönsä perusteella, mutta väitän että ulkonäön tulisi olla valintaperusteiden häntäpäässä sen vuoksi, jotta arki sujuisi mahdollisimman hyvin.
Eri roduilla on erilaisia käyttötarkoituksia ja tätä kautta tietyt koiran ominaisuudet/vietit korostuvat arjessa ja se on hyvä tiedostaa. Esimerkiksi vahtikoiriksi jalostetut koirat haukkuvat ja metsästykseen erikoistuneet rodut lähtevät metsässä riistan perään. Toki näihin ominaisuuksiin voi yrittää vaikuttaa koulutuksen avulla, mutta se voi olla haastavaa ellei jopa mahdotonta - olisi siis sekä omistajalle että koiralle mieluisampaa, että kysyntä ja tarjonta kohtaisivat tässä kohtaa.

Rotua valitessa on hyvä kysyä itseltään mm. seuraavanlaisia kysymyksiä:
*Kuinka paljon olen valmis liikkumaan koiran kanssa tai missä määrin olen valmis aktivoimaan koiraani?
Jos liikunta on ollut vastenmielistä ennen koiran tuloa, omistaja tuskin muuttuu superliikkujaksi koiran kotiuduttua. Mikäli koira ei saa tarpeeksi aktivointia, se heijastuu usein mm. asuinkiinteistön tuhoamisena tai muuna häiriökäyttäytymisenä.
*Haluanko harrastaa koirani kanssa jotain tiettyä lajia/harrastusta?
Mikäli haluat harrastaa esimerkiksi vesipelastusta, silloin se asettaa pelkästään koiran koolle rajoitteita: pienellä koiralla ei ole tarpeeksi voimaa, jotta se voisi selviytyä tehtävistä myös haastavissa olosuhteissa.
Jotkin rodut ovat myös miellyttävämmänhaluisia kuin toiset ja tämä edesauttaa koulutusta erilaisissa omistajan kanssa yhteistyössä suoritettavissa lajeissa (mm. agility, toko).
On myös lajeja, joihin eivät voi osallistua kuin tietynrotuiset koirat (esim. metsästyskokeet sekä vinttikoirien maasto- ja ratajuoksu).
*Millaisessa elinympäristössä koira tulee elämään?
Jos koira tulee elämään kerrostalossa kaupungin ydinkeskustassa, niin silloin laumanvartija tuskin on se paras mahdollinen valinta.
*Kuinka paljon olen valmis käyttämään aikaa koiran turkin hoitoon?
Mikäli ottaa ns. "turkkirotuisen" koiran, niin silloin on sitouduttava turkin hoitoon. Turkin pitäminen näyttelykunnossa vie paljon aikaa ja osa ajaa pitkän turkin lyhyeksi, mutta myös lyhyttä turkkia tulee hoitaa. Joillain roduilla riittää harjaaminen/kampaaminen, mutta jotkut on käytettävä trimmaajalla ja/tai opittava itse trimmaamaan/nyppimään koiran turkki. Usein turkkirotuisia tulee myös pestä useammin, jotta turkin kunto säilyisi hyvänä.
On muistettava, että jokainen koira vaatii pesua silloin tällöin - lyhyemmällä turkillakin varustettuja koiria tulee siis pestä, kun koira on pyörinyt liassa/turkki tuntuu likaiselta.
*Haluanko ison vai pienen koiran?
Vaikka ison koiran pentu on superällösöpö, niin siitä tulee.. Noh. Iso.
Jos matkustat paljon, pieni koira on luultavasti kätevämpi matkakumppani yleisissä kulkuneuvoissa. Esimerkiksi lentokoneessa matkustamoon tuleva koira saa painaa enintään 7-8kg (riippuen lentoyhtiöstä).
*Täytyykö koiran tulla toimeen lasten, vieraiden tai muiden koirien kanssa?
Rauhallisesti käyttäytyviä rotuja pidetään usein parempina seuralaisina lapsille, nopeasti reagoiva tai "höseltävä" koira voi satuttaa lasta vahingossakin.
Jotkin (varsinkin vartioimiseen käytettävät) rodut saattavat karsastaa vieraita, joten myös ihmissosiaalisuuskysymystä on hyvä pohtia.
*Tuleeko koiran olla helposti koulutettavissa vai saako peruskoulutus vaatia hieman enemmän taitoa ja tietämystä? Entä täytyykö koiran olla enemmän hoksaava vai se kuuluisa hämeen hidas?
Jotkin rodut ovat hankalampia kouluttaa kuin toiset ja vaativat "koiranlukutaitoa" - tässä kohtaa ei kannata yliarvioida itseään.
Nopeasti oppivat koirat vaativat usein paljon "aivovoimistelua" ja saattavat keksiä ihan itse jotakin, mikä ei omistajan mielestä ole ihan niin mielekästä.

Internetin syövereistä löytyy myös monia rodunvalintatestejä (klik1, klik2, klik3, klik4). Näistä saatavia tuloksia ei kannata ottaa turhan tosissaan vaan niihin tulisi suhtautua tutustumisen arvoisina vaihtoehtoina.
Usein rotuvaihtoehtoja etsitään myös lähipiiristä ja kadulla nähdyistä koirista. Itse pidän myös kirjaston koirakirjoja hyvänä apuna sopivaa rotua etsiessä.

Yksi merkittävä tekijä on myös rodun terveys. Kannattaa  tutustua rotuyhdistyksen laatimaan jalostuksen tavoiteohjelmaan (lyhenne JTO), joka löytyy rotuyhdistyksen nettisivuilta kaiken muun rotutiedon lisäksi. Tavoiteohjelmassa on kerrottu rodun historiasta, nykyisestä käyttötarkoituksesta sekä rodussa esiintyvistä sairauksista ja niiden yleisyydestä.

Kun rotu on kirjojen ja/tai netin perusteella valittuna, niin seuraava askel on sitten rotuun/rotuihin tutustuminen.
Oiva paikka tutustumiselle ovat mm. koiranäyttelyt ja muut eri harraste- tai kilpailutapahtumat. Muista kuitenkin, että älä häiritse omistajaa ja koiraa juuri ennen kilpailusuoritusta tai kehään menoa - anna siis koirakon keskittyä rauhassa tulevaan tapahtumaan.
Usein koiraihmiset vastailevat uteliaiden kysymyksiin enemmän kuin mielellään suorituksen jälkeen, jolloin kilpailujännitys ei enää jyskytä takaraivossa.
Myös suoraan kasvattajiin voi olla yhteydessä.

Vaikka olenkin kirjoittanut roduista ja rotukoirista, niin nämä samat asiat pätevät myös sekarotuista valitessa: jos vanhemmat ovat "metsästysrotuisia", niin näiden jälkeläisetkin ovat ja vaikka vain toisessa vanhemmassa olisi ajokoiraa, niin on silti todennäköistä että se siirtää metsästysominaisuutensa jälkeläisiinsä.
Rodunomaisten sairauksien periytyminen on sitten oma viidakkonsa. Osa sairauksista periytyy, jos molemmilta vanhemmilta tulee "viallinen geeni" ja osassa taas riittää, että vain toinen periyttää sairautta. On siis hyvä tietää mitä rotuja koirassa on, jotta osaa varautua mahdollisiin rodulle/roduille tyypillisiin sairauksiin.

Lisätietoa rodunvalinnasta ja koirista ylipäätään löytyy Kennelliiton "Koiranomistajan peruskurssi"-sivustolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti