Tämän vuoksi asuntoon on tehtävä muutamia valmisteluja ennen koiran kotiutumista. Etukäteen on mietittävä missä pentu saa oleskella ja missä ei ja kaikkien perheenjäsenten on sitouduttava noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä. Pentu oppii nopeammin "oikean ja väärän" (ts. mitä saa tehdä ja mistä omistaja ei pidä), kun kaikki pelaavat samoilla säännöillä. Ja jos jokin asia on kiellettyä, se on kiellettyä aina: esimerkiksi jos koiraa ei haluta isona sänkyyn tai johonkin huoneeseen, sitä ei pidä sinne laskea vaikka se kuinka näyttäisi säälittävältä ja anovalta - jos kielloista luistetaan edes kerran, se tarkoittaa koiralle, että tämä on joskus onnistunut ja voi onnistua jatkossakin.
Koiranpennun sisäsiisteyskasvatus vie aikaa ja sitä voi nopeuttaa poistamalla asunnon lattioilta kaikki matot. Pentu menee mieluusti tukevalle alustalle hoitamaan asiansa, joten mattojen sijaan lattioille kannattaa laittaa sanomalehtiä. Pentua ei saa koskaan torua sisälle pissaamisesta tai kakkaamisesta vaan sotkut siivotaan ilman suurempia mutinoita. Torumisesta tai siitä kaikkein pahimmasta: kuonon työntämisestä ulosteeseen, pentu oppii vain tekemään jätökset johonkin piiloon tai se ei suostu asioimaan omistajan ollessa paikalla. Sen sijaan ulkona vessahommien teosta kehutaan pentua ja näin opetetaan pentu ymmärtämään jutun juoni.
Kaikki pennulle mahdollisesti vaarallinen (jotkin elintarvikkeet, lääkkeet, pienet esineet jne) tulee korjata pois koiran ulottuvilta ja asiat, joita et halua pennun tuhoavan kannattaa myös suojata. Meillä asunnossa on enemmän ja vähemmän kannellisia muovilaatikoita, joihin on laitettu mm. koiran vaatteet, emännän piirtelytarvikkeet yms.
Pennun kulkua eri huoneisiin tai huoneen nurkkiin tms, voi rajata ties millaisilla esteillä. Itse suosin kompostikehikkoa (yllä kuvassa), 4 palaa (yhden palan koko: 60x80) maksaa noin kymmenen euroa ja kehikkoa on saatavana ympärivuoden mm. K-Raudasta ja muista puutarhakalusteita myyvistä myymälöistä. Hongkong, Säästötalo yms. "halpistavaratalot" myyvät kehikkoa usein vain sesonkiaikaan (kevät-syksy).
Kehikonkin kanssa tulee olla varovainen, sillä iso osa pennuista osaa halutessaan olla melkoisia akrobaatteja ja ne kiipeävät jo melkoisen pienenä yli tuosta. Kiipeilyreissulla pentu voi satuttaa itseään esim. murtamalla jalkansa, joten itse en kehikkoa käytä tilan rajaamiseen silloin kun koira on yksin asunnossa.
Paras johonkin tilaan eristämiseen käytettävä keino on ehdottomasti ovi. Edellisen koiran itseopituista taidoista viisastuneena meillä käännetään ovien kahvat avautumaan ylöspäin jo ennen pennun kotiutumista, jotta se ei ehkä koskaan edes oppisi avaamaan ovia omatoimisesti.
Pentu voi tunkea itsensä läpi pienestäkin kolosta, joten koko asunto tulisi käydä läpi katsellen maailmaa "pennun näkökulmasta" ja miettiä miten ei-toivottuihin paikkoihin menemisen voisi estää.
Kaikki sähköjohdot on laitettava pennulta piiloon, sillä sen terävät pikku hampaat saattavat hieman "harhautua" maistelemaan houkuttelevan näköisiä lattialla lojuvia kuminaruja. Rikkinäisestä sähköjohdosta pentu voi saada tappavan sähköiskun tai asunto voi syttyä tuleen.
Jos kaikkia sähköjohtoja ei ole mahdollista piilottaa esim. kaappien taakse, niin silloin johdot voi joko teipata lattiaan tai asuntoon voi asentaa lattialistat, joiden sisälle johdot mahtuvat.
Yksi vaaranpaikka on keittiö: siellä on lukuisia koiralle vaarallisia elintarvikkeita, syövyttäviä aineita (pesuaineet) ja tietenkin liesi. Vaaralliset elintarvikkeet tulee nostaa joko niin korkealle, että koira ei voi niihin ylettää tai laitettava suosiolla kaappeihin. Lattian tasolla olevat kaapit on hyvä säpätä jollain systeemillä (esim. naru), jotta pentu ei niitä opi avaamaan ja tutkimaan kaappien sisältöjä.
Liesi on paloturvallisuuden vuoksi vaarallinen asia, sillä koira saattaa vahingossa laittaa lieden päälle. Koiran voi joko eristää keittiötiloista yksinolon ajaksi kokonaan, lieteen voi asentaa lapsilukon tai lieden sulakkeen voi ottaa irti.
Useilla on kotona jonkinlaisia kasveja ja näistä tulisi selvittää onko kasvi myrkyllinen vai ei. Myrkytystietokeskuksen sivuilta löytyy kattava luettelo myrkyllisistä kasveista. Jos et tunne jotakin kasvia ja et ole varma sen myrkyllisyydestä, kasvi kannattaa sijoittaa joko uuteen kotiin tai siirtää paikkaan, josta koira ei sitä varmasti saa maisteltua. Myös puiset koriste-esineet, jonka puulajista tai käsittelytavasta et ole varma (esimerkkinä eksoottisemmat puulajit), olisi syytä laittaa pois myrkytysvaaran takia.
Kaikista varotoimista huolimatta pentu (tai aikuinenkin koira) voi loukata itsensä ja sen takia kotona tulisi olla ensiapupakkaus ja oman sekä päivystävän eläinlääkärin puhelinnumerot helposti saatavilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti