Jäällä

Koiranäyttelyt

Koiranäyttelyharrastus on asia, joka jakaa ihmisten mielipiteitä melkoisesti: osa pitää "näyttelyhumusta" ja osaa homma ei kiinnosta ollenkaan.
Omasta mielestä näyttelyt ovat vain yksi koiraharrastuksen muodoista ja mikäli koiralla ja omistajalla on hauskaa, niin en näe mitään syytä miksi tuota ei voisi harrastaa. Toki oman koiran näyttelymenestys on aina mukava asia, mutta itselle se ei ole koskaan ollut tärkeintä. Näyttelyt ovat paljon muutakin kuin ruusukkeita ja pokaaleita: näyttelyiden kautta olen itse tutustunut moneen koiraharrastajaan sekä kokenut koirien kanssa hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä.
Näyttelyissä näkee myös useita eri rotuisia koiria ja myös "turistina" (ts. katsojana) näyttelyistä voi saada paljonkin irti. Itse kuvaan koiria jonkin verran ja näyttelyt ovatkin oiva paikka kartuttaa kuvaustaitoja sekä kuvata harvinaisempia koirarotuja omiin kuva-arkistoihin.

Erilaiset näyttelyt:

On olemassa erilaisia "näyttelytyyppejä", jotka voidaan jakaa karkeasti virallisiin ja epävirallisiin. Virallisia näyttelyitä ovat kansainväliset (KV) ja kaikkien rotujen (KR) koiranäyttelyt sekä ryhmä- (RN) ja erikoisnäyttelyt (E). Epävirallisia näyttelyitä ovat pentunäyttelyt (EPN) ja Open Showt.
Listan menneistä ja tulevista näyttelyistä löydät Kennelliiton tapahtumakalenterista.

Maailman suurimpia koiranäyttelytapahtumia ovat Birminghamissa järjestettävä Crufts, Westminster New Yorkissa ja Maailman Voittaja-koiranäyttely (järjestäjämaa vaihtuu vuosittain). Muita mainitsemisen arvoisia näyttelyitä ovat  Euroopan Voittaja, Pohjoismaiden Voittaja sekä tietysti eri maiden omat Voittaja-näyttelyt.
Useita isoja näyttelyitä streamataan nykyisin suoraan internettiin, jolloin näyttelyä voi katsoa ilmaiseksi kotoa käsin. Itse olen useana vuotena seurannut mm. Cruftsia näyttelyn omalta Youtube-kanavalta.
Tänä vuonna Maailman Voittaja järjestetään Helsingissä ja vaikkei omaa koiraa kehään veisikään, niin turistiksi lähteminen on varmasti koirista kiinnostuneille antoisa ja mukava kokemus.

Säännöt, kehien kulku yms:

Koiranäyttelyyn osallistuvan koiran on oltava rokotettu, rekisteröity ja tunnistusmerkitty. Lisäksi koiran on oltava terve ja loishäätöjen on oltava tehty asianmukaisesti. Useat lääkeaineet luetaan dopingiksi ja koiran omistajan on otettava selvää käytettyjen lääkkeiden varoajoista.

Koiranäyttelyissä tuomari arvostelee jokaisen koiran verraten sitä rodun rotumääritelmään.
Jokainen yli 9kk ikäinen koira saa sekä sanallisen arvostelun, että laatuarvosanan (laatuarvosanoja merkataan tietyillä väreillä, jotka mainitsen alempana). Lisäksi nykyään näyttelyissä arvioidaan myös koiran luonnetta.

Laatuarvosanat:
ERI = erinomainen, punainen
EH = erittäin hyvä, sininen
H = hyvä, keltainen
T = tyydyttävä, vihreä
HYL = hylkäys, harmaa
-koira hylätään mm. mikäli se on aggressiivinen tai se omaa rotumääritelmän mukaan hylkäävän virheen
EVA = ei voida arvostella, ruskea
-ko. arvosana annetaan mm. jos koiran liikkeitä ei voida arvostella (jatkuva hyppiminen, ontuminen tms) tai jos koira on sairas

Koirat osallistuvat näyttelyissä eri luokkiin ja jokaisella koiralla on oma numeronsa, joka koiran esittäjällä tulee olla näkyvillä kehässä ollessa. Jokaisessa luokassa on tietyt kriteerit, jotka koiran tulee täyttää, jotta se voi osallistua kyseiseen luokkaan:
PEN = pentuluokka:
*5-alle 7kk (vain epävirallisissa näyttelyissä tai erikoisnäyttelyissä)
*7-alle 9kk
-pentuluokissa koira saa sanallisen arvostelun, mutta ei laatuarvosanaa. Tuomari voi jakaa lupaavalle pennulle kunnipalkinnon (KP, violetti). Pentuluokkaan osallistuva koira ei osallistu muihin kuin pentukehiin.
JUN = junioriluokka, 9kk-alle 18 kk
AVO = avoin luokka, +15 kk
VAL = valioluokka, +15kk
-koiran tulee olla jonkun maan muotovalio. Suomessa koira voi valioitua täyttäessään 2 vuotta (24kk).
KÄY = käyttöluokka, +15kk
-koiralla tulee olla rodulta vaadittu käyttötulos (mm. haukku- tai luolakoe)
VET = veteraaniluokka, +8 vuotta

Kilpailuluokassa (ts. vähintään EH:n saaneet koirat kilpailevat omassa luokassaan luokkasijoituksesta: esim. AVO -> AVK1, AVK2 & JUN -> JUK1, JUK2 jne.) tuomari voi jakaa ERIn saaneille koirille tai osalle niistä SA:n (sertifikaatin arvoinen, vaaleanpunainen). Kilpailuluokassa neljän parhaan joukkoon sijoittuneet SA:n saaneet koirat osallistuvat paras uros/paras narttu kehään, jossa jaetaan myös sertifikaati/sertifikaatit (SERT, Suomen sertifikaati + CACIB, kansainvälinen sertifikaati) sekä vara-sertifikaati/t (VA-SERT, VA-CACIB).

Kilpailuluokkien sijoitukset ja niitä vastaavat värit:
1. = punainen
2. = sininen
3. = keltainen
4. = vihreä

Paras narttu ja paras uros kilpailevat toisiaan vastaan rotunsa parhaan-palkinnosta (ROP) ja toiseksi sijoittunut saa vastakkaisen sukupuolen parhaan-palkinnon (VSP). Rotunsa parhaat jatkavat ryhmän paras-kilpailuun (RYP) , josta jokaisen FCI-ryhmän parhaat jatkavat Best In Show-kehään (BIS).

Koiranäyttelyissä jaettavat ruusukkeet ja niiden värit:
ROP = punakeltainen
VSP = valkovihreä
SERT = sinivalkoinen
VA-SERT = vaaleansininen
CACIB = valkoinen
VA-CACIB = oranssi

Jotta koirasta tulisi Suomen muotovalio, sen on saatava kolme sertifikaatia kolmelta eri tuomarilta ja viimeinen näistä on saatava koiran täytettyä 2 vuotta (24kk).
Koiran valioituessa sille jaetaan punavihreä MVA-ruusuke.

"Yksilöluokkien" lisäksi koira voi osallistua kasvattaja- (KAS) tai jälkeläisluokkaan (JÄL). Kasvattajaluokassa koirien on oltava saman kasvattajan kasvattamia (ts. saman kasvattajanimen alaisia) ja jälkeläisluokassa saman uroksen tai nartun jälkeläisiä.
Kasvattaja ja jälkeläisluokassa jaetaan pentuluokan tapaan vain sanallinen arvostelu ja kunniapalkinto. Em. luokkiin osallistuakseen koiran on saatava yksilöluokassa vähintään EH.

Näyttelysäännöt voi lukea täältä.
Kennelliiton tapahtumissa noudatetaan antidopigsääntöjä. Osallistumisen kieltävät lääkeaineet ja niiden varoajat voi tarkistaa antidoping lääkelistasta.

Mitä kehässä tapahtuu ja miten toimitaan?

Ennen kehän alkua kehäsihteeri kerää osallistuvat koirakot kehään ja asettaa heidät numerojärjestykseen.
Tämän jälkeen tuomari aloittaa arvostelun. Yleensä kehä lähtee liikkeelle sillä, että tuomari käy jokaisen koiran luona katsomassa nopeasti yleisilmettä, jonka jälkeen hän pyytää kehään osallistujia kiertämään kehän koiran ravatessa esittäjän vasemmalla (ts. sisemmällä) puolella.
Seuraavaksi seuraa yksilöarvostelu, jossa jokainen koira vuorollaan menee tuomarin "syynättäväksi": tuomari tunnustelee koiran kroppaa (lihakset, kiinteys) ja tarkastaa hampaat (hampaiden määrä, purenta). Uroksilta tarkistetaan myös kivesten laskeutuminen. Lisäksi tuomari kysyy koiran iän (huomaa, että osa tuomareista ei arvostele suomeksi, joten varaudu vastaamaan kysymykseen englanniksi).
Lisäksi tuomari tarkastelee koiraa etäämmältä, jolloin esittäjän tulee pitää koiraa paikoillaan ja koiran tulisi seistä mahdollisimman "edustavasti".
Tuomari pyytää useimmiten myös esittäjää näyttämään koiran liikkeitä myös yksilöarvostelun aikana, jolloin usein kehä kierretään ympyrän muodossa kerran-pari ja tämän lisäksi tuomari voi katsoa etu- ja takaliikkeet pyytämällä koirakkoa liikkumaan kehän poikki edestakaisin.
Kun yksilöarvostelu on ohi, koira saa laatuarvosanan ja sen jälkeen kehät jatkuvat aiemmin kuvaamallani tavalla.

Mitä mukaan näyttelyyn?

Näyttelyreissulle olisi hyvä ottaa mukaan ainakin seuraavat asiat:
-koiran rekisteripaperit/kopio niistä
-rokotustodistus
-näyttelyhihna (ja panta) - pantaosan kannattaa olla koiran kanssa samaa väriä, jolloin koira ei näytä "katkeavan" vaan kaula näyttää yhtenäiseltä
-koiran näyttelynumero
-numeropidike (hakaneula, kuminauha tai numeropidikkeeksi tarkoitettu hihatasku tai klipsipidike)
-vettä ja juomakuppi
-kakkapusseja (!!!)
-koiralle nameja/ruokaa, omistajallekin kannattaa ottaa mukaan jotain evästä
-makuualusta tai häkki rauhoittumista varten
-käteistä (pikkupurtavan tai näyttelyluettelon ostaminen + useissa näyttelyissä myydään koiratarvikkeita, kortti ei aina käy maksuvälineeksi tai yhteyksissä voi olla häiriöitä)

Edellä mainittujen lisäksi mukaan kannattaa ottaa myös paljon iloista mieltä, jotta näyttelypäivästä tulisi mukava kaikille osallistujille. Onnea ja menestystä kehiin!

Reino tuli meille päivähoitoon

Reino-veli tuli tänään meille päivähoitoon ja mukeloilla riitti touhua ja tohinaa.
Ensimmäiset neljä-viisi tuntia menivät riekkuessa, jonka jälkeen kaverit simahtivat hetkeksi.

Välillä piti syödä, että jaksoi taas temuta.

Reino olisi mielellään nukkunut Tyynen vieressä, mutta Tyyne ei ollut asiasta samaa mieltä. Aina kun Reino yritti hivuttautua lähemmäs, Tyyne siirtyi kauemmaksi.

Oli sen verran rankka päivä, että isäntäkin tarvitsi päiväunet.

Nyt on kyllä väsynyt whippetti kotosalla!

Tyyne se kasvaa kasvamistaan

Tyyne tosiaan kasvaa ja kasvaa. Ihan huomaamatta siitä on jo alkanut tulla iso tyttö sen lutumutusen pikkupennun sijaan. Onhan tuo vieläkin ihan kakara, mutta kyllä tuo fyysinen kasvu (ja se henkinenkin...) tuo omat etunsa koiranomistajan arkeen. Ei enää tarvitse varoa, että tallaa pennun liiskaksi ja matotkin tosiaan ovat nyt pysyvästi lattialla, koska tuo kykenee pidättämään jo kauemmin kuin kaksi sekuntia.

Tokikaan tuo ei täysin "vesitiivis" ole vielä, mutta nuo matot on helppo pestä. Kaksi mattoa on pyykätty, joista toinen myöhään illalla. Se on niitä pennunomistajan riemuja, kun tulet keittiöön ja siellä on haiseva ylläripylläri pitkin mattoa ♥

Nyt kun Tyyne on kasvanut, niin se on samalla oppinut leikkimään itsekseen. Pienempänä sillä piti aina olla leikkikaveri taikka hampaat etsiytyivät sohvankulmaan taikka lattiaan teipattuun sähköjohtoon alta aikayksikön.

Nykyään tuo varsin näpsäkästi löytää ne "sallitut" lelut ja retuuttelee niitä pitkin kämppää. Erityisessä suosiossa on ylemmässä kuvassa näkyvä vaaleanpunainen flamingo, joka pitää hemmetinmoista vinkumeteliä. Välillä pitää myöhään illalla ottaa mokoma piipitin jemmaan, jotta naapurit saisivat lepoa korville edes öisin.

Remmikäytöstä harjoitellaan päivittäin ja pääosin sujuu hyvin. Kyllä Tyyneltä on alkanut myös se veto-vaihde löytymään, mutta sitä työstetään.
Muille koirille tuo ei sano mitään (muutenkin haukkuu todella vähän, lähinnä iltaisin jodlailee väsymystään), mutta luokse pitäisi päästä jos toisesta saisi vaikka leikkikaverin.

Koirapuistossa ollaan käyty kerran-pari viikossa ja ihan hyvät rallit tuo saa itsekseenkin aikaiseksi. Kyllä tuosta menosta huomaa, että whippetti on tehty juoksemista varten! Koira on niin onnellisen näköinen päästessään juoksemaan kunnolla.

Kun tuo on itsekseen puistossa, niin välillä mukana on jonkun näköinen lelu. Palloa on erityisen kiva jahdata ja tällä tuntuu olevan kiinnostusta tuoda se pallo uudelleen heitettäväksi sen sijaan, että lähtisi tuhatta ja sataa puiston toiseen päähän aarteensa kanssa.

Tähän väliin pitää todeta, että JOS puistossa on muita koiria, niin älä heitä koirille MITÄÄN. Ei keppejä, leluja eikä edes lumipalloja, noista kun voi tulla tappelu toisilleen vieraiden koirien kesken.

Kuvaaja ei ihan pysynyt vauhdissa, kun tuo spurttaili pallon perässä.

Tyyne on opetellut myös sängyn valtauksen jalon taidon. Yllättävän paljon noin pieni koira voi viedä tilaa!

Hampaat vaihtuvat kovaa kyytiä. Nyt on kaikki etuhampaat vaihtuneet uusiin ja tänään putosi yksi poskihammas. Tuo oli ensimmäinen, joka onnistuttiin löytämään - veikkaan, että Tyyne on syönyt nuo aiemmat pudonneet maitohampaat.
Kulmurit heiluvat ja luulisin niiden vaihtuvan seuraavan parin-kolmen viikon sisällä. Pentuesisaruksilta kulmureita on jo putoillut, joten eiköhän täälläkin vaihdella nuo ihan näillä näppäimillä tehokkaampaan malliin.

Nyt (päivää vajaa 20 viikkoisena) Tyyne painaa 9,3kg ja senttejä on huikeat 45. Iso tyttö tuosta tulee, mutta ei haittaa - onpahan enemmän Tyyneä lullutettavana!

Rankan päivän päätteeksi on hyvä ottaa nokosia vähän siellä sun täällä. Lattialla (tai edes matolla) tuo Tyyne ei makoile koskaan, alustan pitää ilmeisesti olla pehmeä jotta Hänen Whippettiytensä sen kelpuuttaa lepopaikakseen.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Täällä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Neiti ei ollut millänsäkään ulkoa tulevista raketinpamauksista ja iltalenkillä nähdyt posaukset eivät aiheuttaneet pelkoa vaan ennemminkin kiinnostusta ja Tyyne ei olisi halunnut tulla sisälle vaan mieluummin olisi mennyt katsomaan, että mistä nuo hassut valot oikein tulevat.
Varmuuden vuoksi kuitenkin pysyttiin pahimman pommituksen aikaan sisällä ja pidettiin ulkoilut minimissä illan aikana. Täytyy kuitenkin nyt todeta, että ihmeen hyvin meillä päin noudatettiin tuota rakettien ampumisen laillista aikakehystä, kiitos siitä kanssaeläjille.

Emäntä vähän innostui shoppailemaan ja Tyyne sai sitten uuden aktivointipelin. Nina Ottosonin Dog Miracle Puzzle on ehdottomasti paras aktivointipeli, johon olen tähän mennessä törmännyt ja Tyynekin tykkää tuosta kuin hullu puurosta. Hieman hinnakkaamman puoleinenhan tuo on, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen!

Tyyne se osaa ottaa rennosti. Välillä nukkuma-asennot eivät kyllä vaikuta kovin ergonomisilta, mutta ei ilmeisesti haittaa.

Nyt kun rokotukset ovat kunnossa ja varoajat ylitetty, niin päästään jo puistoilemaan. Reino-veli oli Tyynen mielestä aivan huippuseuraa ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun nämä kaksi taulapäätä päästelivät menemään tyhjässä puistossa "vauhti sata, äly nolla"-asetuksilla.