Jännäjoulu

Joulu se oli ja meni. Tyynelle koko jouluhässäkkä olikin kovin mielenkiintoista ja ilmeisen mieluisaa aikaa.
Nyt, kun Tyyne alkaa olemaan jo Iso Tyttö, niin neiti sai opetella matkustamaan autoillessa koiraosastolla, eli farkun takatilassa olevassa häkissä. Oma peti piti tietysti olla lämmikkeenä, jotta Hänen Whippettiydellään olisi mahdollisimman lokoisat oltavat. Vähän piti aluksi itkeskellä maailman pahuutta mokomaan rautahökötykseen joutumisen takia, mutta sitten uni tuli silmään.

Joulupyhinä Tyyne pääsi vierailemaan monessa eri paikassa ja tietenkin kaikki uudet hajut piti tutkia perusteellisesti. Pari koiraakin tuli haisuteltua, mutta ehdottomasti jännittävin (ja mielenkiintoisin) asia oli kissa: Tyyne yritti kovasti ymmärtää tuota outoa ääntä pitävää koiraa, mutta ei nyt ihan vielä päässyt sydänystäväksi asti. Kissa oli sitä mieltä, että tuo pieni termiitti voisi kyllä kadota Hänen asunnostaan.

Kaikki hulina ja tohina oli kovin väsyttävää, joten pikkuhiipotti joutui ottamaan torkkuja silloin tällöin. Ja nukkuikin harvinaisen sikeästi!

Yhteenkään pukkiin ei neiti tänä vuonna törmännyt, mutta olihan tässä kaikessa jo paljon sulateltavaa muutenkin. Tyynekin on ollut kilttinä, koska tontut olivat muutaman lahjan tuoneet. Tyynen paketeista paljastui tennispallo ja kalkkunan kauloja. Molemmat olivat neidistä mieluisia!
Moni kehui Tyynen reippautta ja iloista olemusta ja sai emäntäkin olla tyytyväinen joulun sujuttua mallikkaasti ja ilman sen suurempia hankaluuksia.
Onnistuttiin siis jouluna välttämään koiralle vaaralliset ruoka-aineet taikka esineet. Verrattuna superahneeseen pinseriin whippetin kanssa joulun vietto oli hieman helpompaa: tämä ei yritä varastaa ruokaa taikka kiipeile ruokapöytään, kerjätäkään tuo ei jaksa/viitsi.

 Kaiken tuon touhotuksen jälkeen oli mukava palata kotiin lepäämään. Tosin Tyyne oli ilmeisesti levännyt automatkalla jo ihan tarpeeksi, koska pentuvouhotus jatkui kotona ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Joulusta rohkaistuneena (ei yhden yhtä "vesivahinkoa"!) isäntäväki päätti laittaa kotona matot lattioille. Kaksi pissilirautusta tuo on omille matoille tehnyt ja nekin samaan paikkaan, joten jospa tämä tästä pikku hiljaa. Ahkerasti vain pitää käyttää koiraa pihalla ja Tyynekin on jo oppinut yhden ujon piip-äänen sijasta piippaamaan kahdesti, kun on tarve päästä ulkoilemaan.

Tyynen ensikohtaaminen kurkun kanssa:

Tyynellä on ikää jo neljä kuukautta! Mihin se pienen pieni pentu oikein katosi?
Iso roikale tämä alkaa jo olla: n. 43cm / 8,1kg

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tyyne palvelusväkineen toivottaa kaikille rauhallista joulua ja onnea & menestystä vuodelle 2014!

16 viikkoa täynnä

Nyt on Tyynellä ikää jo 16 viikkoa. Vastahan tuo tuli meille ihan pienenä whippetin alkuna ja nyt tuo alkaa olla jo pikkuhiljaa iso tyttö. Maitohampaatkin on alkaneet putoilla suusta ja uudet hienot pysyvät hampaat ovat kovaa vauhtia kasvamassa. Niillä on hyvä pureskella kaikkea sopivalla etäisyydellä olevaa kuten omistajan akillesännettä tai sohvaa..

Tyyne on löytänyt kotoa uuden köllöttely paikan. Rottinkituolista on tullut "Tyynen tuoli". Sinne pitää roudata leluja ja muuta mukavaa. Tosin tätä tavaroiden jemmaamista Tyyne yrittää soveltaa myös sängyn osalta, mutta se ei isäntäväkeä oikein miellytä jostain kumman syystä..

Tämän viikon mitat 41cm/7,6kg + taas se viikon pönötyskuva:

..ja vielä tällainen tähän loppuun:

Kikkakolmoset kynsien leikkuuseen

Kun koiran kynsiä leikataan, kaksi tärkeintä asiaa ovat hyvät kynsisakset ja rauhallisuus.
Ai miksi kynsisaksilla on väliä? 

Huonot sakset aiheuttavat koiralle kipua ja epämukavuutta ja tästä johtuen kynsien leikkuusta tulee kerta kerralta ikävämpää ja vaikeampaa sekä koiralle että omistajalle. Et varmaan itsekään leikkaa kynsiäsi tylsillä saksilla, jotka repivät kynttä?
Kynsisaksien tulee olla leikkaavat, ei murskaavat ja leikkureiden tulee sopia leikkaajan käteen ja tuntua tukevilta.
Itse käytän koiran kynsien leikkuuseen Millersin saksia ja olen noihin enemmän kuin tyytyväinen. Pysyvät pitkään terävinä ja leikkaavat siististi.

Millers-kynsileikkurit

Rauhallinen ympäristö, koira sekä omistajan mielentila takaavat parhaan lopputuloksen. Mikäli omistajalla on kiire tai ajatus harhailee, hermoon leikkaamisen mahdollisuus suurenee. Myös koiran tulee olla jonkinlaisessa pedikyyri-moodissa: jos koira otetaan kynsitrimmiin kesken iltahepuleiden, hommasta ei tule lasta eikä sitä kuuluisaa toistakaan. 

Kun kynsien leikkaamistilannetta lähdetään harjoittelemaan, se kannattaa tehdä koiran ollessa mahdollisimman väsynyt (päiväunien aikaan tai lenkin jälkeen). Ympäristön tulee olla harjoitteluvaiheessa mahdollisimman virikkeetön, jolloin koiran huomio ei kohdistu liiaksi jonnekin muualle.

Aluksi koiraa tulee palkata tilanteessa paljon, jopa keskellä yhden kynnen käsittelyä. Tästä namittamista pidennetään yhteen kynteen, jonka jälkeen palkataan yhden tassun käsittelyn jälkeen. Kun homma on niin sanotusti taputeltu, koira palkataan jollain todella superilla. Jollekin se huippupalkka on makoisa siankorva ja toiselle palanen nakkia. Jos koira ei ole niinkään ruokapalkan perään, sen voi palkita myös leikin avulla.
Jos koira on jo ehtinyt oppia pitämään kynsien leikkaamista epämiellyttävänä, olisi hyvä ottaa tavaksi koskettaa kynsiä leikkureilla päivittäin (ts. ei leikkaamista) ja palkita koira jo pelkästään siitä, että leikkurit hipaisevat kynttä.

etutassu, oikealla "kynnen ojentaminen"

Yksi tilanteen kulmakivistä on kynsienleikkaajan jämäkkyys. Älä pelkää tilannetta. Leikkaajan varmat otteet rauhoittavat myös koiraa.

Otteen tassusta tulee olla pitävä, muttei puristava. Opettele ojentamaan kynsi ulospäin painamalla kevyesti varpaan pohjasta, jotta näkisit kynnen paremmin (kuva yllä; oikealla). Jos koira rimpuilee, älä päästä irti. Koira ei saa oppia, että räpiköimällä pääsee pois tilanteesta. 

Mikäli koira on oppinut, että puremalla voi paeta kynsisaksia, älä pelkää käyttää kuonokoppaa. Koppa ei vahingoita koiraa millään tavalla, mutta suojelee leikkaajan sormia.

Useat jännittävät kynsien leikkaamista koiran satuttamisen pelossa. Toki kukaan ei halua tahallaan satuttaa rakasta lemmikkiään, mutta useimmiten koira ei edes huomaa, jos sakset lipsahtavat ja kynnestä alkaa vuotaa verta vaan ne reagoivat omistajan säikähdykseen.

Kotikonstina kynsiverenvuodon tukahduttamiseen voi käyttää mm. jääpalaa ja perunajauhoa. Verta voi vuotaa joskus paljonkin, mutta se kyllä tyrehtyy ajan kanssa. Ulkoilu saattaa saada kynnen vuotamaan uudelleen, joten tällöin koiralle kannattaa laittaa tassuun tossu tai muu suoja. Mikäli kynsi on repeytynyt enemmänkin (saa leikata todella pieleen, näin tapahtuu yleensä vain tapaturmaisesti koiran juostessa keppiin tms. ulkoillessaan), verenvuoto saatetaan joutua tukahduttamaan eläinlääkärillä polttamalla hermon päässä oleva verisuoni umpeen.

Takajalkojen kynnet

Milloin ne kynnet sitten pitää leikata?

Useimmiten kuulemani neuvo tähän on: kun kynnet alkavat, rapista lattiaan, ne kaipaavat saksimista. 

Oman empiirisen kokemukseni mukaan tähän kynsien äänekkyyteen/äänettömyyteen vaikuttavat kynsien kasvusuunta, koiran turkin pituus ja karvan laatu sekä lattiamateriaali.

Esimerkiksi sekä edesmenneen pinserin että Tyynen kynnet kyllä pitävät ääntä kotona (toki sitten pidemmät kynnet hieman enemmän ja eritavalla), mutta kuten kuvasta näkyy, kynnet eivät ole liian pitkät.

Yksi hyvä mittari omasta mielestä on se, että koiran kynnet eivät saa osua maahan sen seistessä lattialla.

Mitä useammin kynsiä leikataan, sitä lyhyempänä kynnet pysyvät. Ja vaikka koiran kynnet olisivatkin päässeet kasvamaan liian pitkiksi ahkeralla leikkaamisella hermo vetäytyy ja kynsi saadaan leikattua lyhyemmäksi ilman verenvuodatusta.

Kuvan suomennos Trimmauspalvelu Salong Black & Tan. Alkuperäinen kuva pet-expo.com.

Miksi kynnet on pidettävä lyhyinä? Liian pitkät kynnet voivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa aiheuttamalla asentovirheitä. Liian pitkä kynsi aiheuttaa koiralle kipua ja varpaat (ja myöhemmin myös ranteet) alkavat hakeutua väärään asentoon kivun välttämiseksi. Varpaiden väärä asento voi rasittaa muuta luustoa (kyynärät, polvet, lonkat, lavat, selkä) ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa ongelmia myös kehon muissa osissa. Kivun lisäksi liian pitkät kynnet lisäävät onnettomuusriskiä. Varsinkin kannuskynsien (koiran "peukalot") liian pitkäksi kasvaminen on koiralle vaarallista, koska kynsi/varvas voi vahingoittua.

Kuva: Midwest Italian Greyhound Rescue

Vaaleakyntisillä koirilla kynnen ydinosa voi näkyä hyvinkin kynnen läpi. Tummemmin pigmentoituneilla se ytimen näkeminen paljaalla silmällä on hieman haastavampaa. Ydintä voi metsästää valon avulla: laita taskulamppu kynnen toiselle puolelle ja ydin näkyy keskellä kynttä.

Ytimeen osumisen mahdollisuutta voi pienentää leikkaamalla kynnet mahdollisimman vähän kerrallaan. Kaikkea leikattavaa ei siis tarvitse rusauttaa keralla mäkeen vaan kynnet on hyvä rapsia lyhyemmiksi pikku siivuissa leikaten joka puolelta, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman pyöreä. Lähellä ydintä kynnen sarveisaines muuttuu hieman pehmeämmäksi. Tätäkin oppii tarkkailemaan toistojen kanssa.
Aivan lopuksi kynttä voi pyöristää/lyhentää vielä viilalla. Ns. "loppuviimeistely" on tärkeää, jotta kynteen ei jäisi teräviä kulmia, jotka voisivat aiheuttaa vahinkoa koiralle itselleen (kynnen repeäminen, haava korvaan) tai muille (lähinnä hyppiessä voi tapahtua ihmisten naarmuttamista).

Toivotan kaikille onnistuneita pedikyyrihetkiä!

Muutaman viikon kuulumiset

Blogi on viettänyt hiljaiseloa pari viimeistä viikkoa. Emäntä on ollut joko liian kiireinen tai liian laiska kirjoittaakseen mitään, mutta nyt on aikaa ja innostusta joten tässä tulee kuulumisia oikein urakalla viimeisten viikkojen ajalta.

Tyyne on "päässyt" harjoittelemaan shampoopesulla käyntiä ja ei tunnu olevan neitosen lempipuuhaa, mutta alistuu kohtaloonsa ja nököttää ammeessaan kiltisti koko pesu- ja huuhteluruljanssin ajan. Kyllä, luit oikein, Tyynella on ihan oma amme. Tosin eipä tuohon ole paljoa rahaa pistetty, kirpputorilta löytyi tuollainen vaaleansininen vauva-amme ja maksoi yhden euron. Helpottaa kuitenkin pesemistä (ja kylppärin kuivaamista) ihan jonkin verran, joten suosittelen lämpimästi.
Pikkuhippetin mielestä läpeensä kastuminen sisätiloissa on maailman hirvein asia, joten tätä traumaa pitää hoitaa menemällä peiton sisälle ja nukkumalla pari tuntia:

Ensimmäiset rokotukset (+ lemmikkipassi) käytiin ottamassa ja Tyyne oli oikein reipas, ei huomannut koko toimenpidettä ja ihmetteli vain että mikäs kumma paikka tämä oikein on.
Ensi viikolla tulee sitten tuon nelosrokotteen vahvistus ja rabiespiikki ja kohta voidaankin sitten käydä myös koirapuistoilemassa sekä mätsäreissä harjoittelemassa niitä oikeita näyttelyitä varten.
Emäntä unohti lähtötohinoissa koiruuden paperit kotiin, mutta onneksi nykyaikana tuo ei ole este vaan pelkästään hidaste. Eläinlääkärissä kaiveltiin koiran sirunumero internetin ihmeellisestä maailmasta (ts. KoiraNet-jalostustietokannasta) ja homma saatiin niiltä osin pakettiin.

Tyyne on hirmu kova katsomaan  televisiota. Monet koirat katsovat vain eläinohjelmia tai kuuntelevat ääniä, mutta tämä kyllä pitkiäkin aikoja saattaa toljottaa mm. kokkiohjelmia taikka Keno-arvontaa. Myös elokuvat kelpuutetaan katseltaviksi: Frankenweenietä tuo tapitti vartin verran ja Resident Evilkin tuntui kiinnostavan.

Sängyn alle ei saisi mennä, mutta se tuntuu silti olevan hyvin kiehtova paikka. Innolla odotan sitä päivää, kun tuo ei enää yksinkertaisesti mahdu kaivautumaan tuonne...

Tyyne on saanut hieman uutta vaatetusta. Whippetillä on lyhyt turkki ja se alkaa palella helposti ja mikäli koira palelee, se lisää lihasvammojen mahdollisuutta, joten koiran pukeminen lämpimästi on ihan perusteltua.
Neuleet olen tehnyt itse ja Hurtan haalari on ostettu Mustin&Mirrin poisto-/alennuskorista:

Reino-veljen kanssa on kiva rallitella ympäri maita ja mantuja.
Nyt ei kyllä kuvaaja pysynyt ihan koirien vauhdissa mukana ja kameraan tallentui vain tällaisia wauhtiwhippettejä:

Vaikka ulkona käytiin pitkällä umpimetsäkävelyllä lumihangessa, niin touhukaksikko jaksoi silti jatkaa leikkimistä vielä sisälläkin.

Yritettiin ottaa hienoa poseerauskuvaa sisaruksista, mutta lopputulos oli tällainen:

Kuulemma Reino-veli tulee joskus mielellään päivähoitoon. Tyynelle kyllä veljen seura kelpaa ja omistajakin pääsee hieman helpommalla, kun nuo väsyttävät toinen toisensa.

Tyyne kasvaa melkoista vauhtia ja alkaa olla melkoinen koipeliini. Ensimmäinen maitohammaskin on jo tipahtanut!
Neidin strategisia mittoja viimeisiltä viikoilta:
13 viikkoa - 6,4kg / 38cm
14 viikkoa - 6,8kg / 39,5cm
15 viikkoa - 7,3kg / 40cm

Emäntä kävi alkaneen talven kunniaksi kuvailemassa hieman ei-niin-koira-aiheisia-kuvia:

Kukkuluuruu

Kuluneella viikolla Tyyne on saanut maisteltavakseen broiskun kauloja. Hyvin maistui, rauhallisesti osasi syödä (ts. ei yrittänyt hotkia kauloja kokonaisina) eikä maha mennyt sekaisin.
Nopeasti hoksasi, että luut syödään peiton päällä ja niitä ei roudailla ympäri kämppää. Emäntä ei oikein osaa arvostaa veristä lihaluuklönttiä lakanoiden seassa.

Pienellä whippettiläisellä pitää olla yksi nukkumapaikka joka huoneessa ja pelkällä lattiallahan ei missään tapauksessa voi nukkua (sattuneesta syystä meillä ei edelleenkään ole niitä mattoja lattioilla), joten yksi uusi pehmeä peti piti käydä hankkimassa.
Pedillä on hyvä köllöttää ja katsoa telkkaria. Kaikki tsiljoona lelua pitää myös kantaa petiin jemmaan, kun niillä ei jaksa leikkiä.

Tällä viikolla ollaan Tyynen kanssa "opiskeltu" vähän enemmän kuin aiemmin. Nyt istuminen alkaa jo luonnistua ja maahanmenon idea alkaa olla hanskassa. Tosin maahanmenoa neiti kermapylly ei voi tehdä lattialla - siinähän paleltuu rintapalat - vaan alla pitää olla jonkinlaista mattoa tai peittoa.
Odottamista opetellaan edelleen vähän joka paikassa (autoon meno, sisälle tuleminen, kadun ylittäminen jne). Päivittäin tuo saa juoksennella vapaana, joten luoksetuloakin vahvistetaan jatkuvasti palkkaamalla koira aina - tosin Reino-veljen kanssa ulkoillessa namit eivät aluksi maistuneet ollenkaan, koska veli oli sata kertaa kovempi juttu.

Kaupungilla ollaan käyty ihmettelemässä maailman menoa ja täytyy todeta, että on harvinaisen reipas pentu! Oletin, että tuo olisi jollain tavalla reagoinut keskustan kovempaan liikenteeseen, mutta ei. Kaikki oli vaan hirveän kivaa ja mahtavaa. Ainut asia mikä jännätti vähän, oli pari italiaanopoikaa, mutta loppujen lopuksi niidenkin kanssa olisi pitänyt päästä leikkimään.

12 viikkoisen mitat: 6,1kg ja n. 36,5cm

Pikkuhippetti metsässä

 Kerrankin tuli otettua kamera mukaan metsäkävelylle: